Varpu Hintsanen on psykiatrinen sairaanhoitaja, mielenvalmentaja, personal trainer ja bloggaaja, joka uskoo, että meissä on paljon enemmän kykyjä, voimaa, taitoa, tahtoa ja osaamista, kuin tulemme itse ajatelleeksi.
Koulutuksien lisäksi elämän mukanaan tuomilla kolhuilla on ollut valtava merkitys Varpun elämässä. Suurempi, kuin koulutuksiin hakeutuessaan Varpu edes ymmärsi. Vuonna 2016 Varpu jäi tuolloin 5 -vuotiaan Senja tyttären omaishoitajaksi, jolloin joutui koetukselle myös Varpun oma ajattelu ja mieli.
Senjan syöpädiagnoosin jälkeen arjen joutui rakentamaan uudelleen ja tulevaisuuden suunnitelmat sai jättää syrjään. Varpu päätti, että hänen tehtävänsä äitinä on tukea lasta ja muuta perhettä ja tuoda lapselle iloa surun keskellä. Hän tiesi työnsä puolesta, että surua on pakko pilkkoa ja joskus riittää, että selviää minuutin hajoamatta. Perhe keskittyi elämään, ei kuolemaan.
Kahden vuoden syöpähoitojen jälkeen Senjan tilanne näyttää paremmalta ja hän pääsee päiväksi kouluun. Seuraavana päivä hänellä on kovat selkäkivut. Syy selviää, syöpä leviää edelleen. Kesällä 2019 iloisen lautapeli-illan jälkeen silloin 8-vuotias Senja kuoli. Senjan sairauden aikana yhtään päivää ei annettu kuolemalle.
Varpun tärkeimmät selviytymiskeinot ovat olleet tunnetaidot, mielenvalmennuksen keinot sekä tukea antaneet ihmiset, perhe ja ystävät, mutta tutut ja tuntemattomat. Tragediaa ei peitelty, vaan siitä kerrotti myös tutuille sosiaalisessa mediassa. Varpu uskoo avoimuuteen ja vaikeistakin asioista ääneen puhumiseen sekä vertaistukeen ja siihen, että voimme auttaa toinen toisiamme vaikeissa ja haasteellisissa elämäntilanteissa auttaa. Jokaisella on muutoksen avaimet käsissään -omassa mielessään. Ne tulee vain osata valjastaa oikein.
Tahdonvoimaa on kyky pysähtyä – ei juosta
Kun Varpu Hintsasen lapsi sairastui syöpään kolme vuotta sitten, elämä heitti täydellistä häränpyllyä. Varpu oli opiskellut ja työskennellyt koko ikänsä psykiatrian ja mielenvalmennuksen parissa ja yhtäkkiä kaikista ”elä hetkessä ja arvosta jokaista päivää” -kliseistä tuli täyttä totta. Tuo kolmen vuoden ajanjakso päättyi kesällä 2019 ja Varpusta tuli enkelilapsen äiti. Hänen elämänsä karmein kolme vuotta oli myös tähänastisen elämän paras ja opettavaisin. TÄYSII 2020 -seminaarin puheenvuorossaan Varpu kertoo, kuinka joutui vastatusten kaikkien niiden asioiden kanssa, joita hän oli vuosikaudet opiskellut. Hänestä tuli omien oppiensa koekaniini. Varpu uskoo että kaikista, myös vaikeista ja äärimmäisistä olosuhteista, voi selvitä mieltään valmentamalla, ajatuksiaan ja asenteitaan muokkaamalla sekä kiitollisuudella. Varpu kiteyttää katastrofitilanteiden selviytymispakkauksen kahteen asiaan, mielen voimaan ja lähimmäisenrakkauteen. Kaiken pohjana on uskallus pysähtyä tutkimaan omia ajatuksiaan kriittisesti ja kyky nähdä mitä itse voi oman tehdä hyvinvointinsa parantamiseksi tehdä, sen sijaan että uhriutuu.
