Olen nyt tässä ja matka on vasta alussa. Muutoksen aikana ymmärsin kuinka onni on löydettävä itsestä ja parasta on antaa joidenkin asioiden vaan olla. Uuden elämän alku johti myös siihen, että aloin määritellä itseäni aivan uudella tavalla. Karsin elämästäni ihmisiä, tapoja ja tavaraa. Joidenkin ihmisten ”jättäminen” kosketti syvästi, mutta tekemilleni valinnoille on syynsä.
Tapojen ja ajattelutavan muuttaminen oli jokseenkin helpompaa, koska ulkoiset puitteet olivat muutoksen myötä muuttuneet paljon. Olin pitkään halunnut muutosta ja otin vastaan kaiken siihen liittyvän, myös ne rankimmat hetket, miettien vain käsillä olevaa hetkeä ja sitä mihin olen menossa.
Muutos ei tullut helposti. Välillä oli niin rankkaa, että olisi tehnyt mieli vaan nukkua pimeässä huoneessa viltin alla päivästä toiseen. Olin kuitenkin päättänyt aloittaa elämäni alusta ja erityisesti tutustua itseeni. Jatkuvasti kysyin itseltäni -”Tykkäänkö tästä? Onko näin hyvä? Kuulunko tänne?
Uuden elämän alku
Hoitotyön ohella opettelin maalaamaan tauluja ja löysin siitä intohimoni. Tein niitä asioita mistä nautin aluksi vain hetken päivässä ja nykyään saatan maalata tunteja unohtaen ajan kulun, koska tekeminen on niin mieluista. Maalaaminen ja kaikki siihen liittyvä esim. näyttelyt, uudet ihmiset ja tilaisuudet loivat minulle tukevan pohjan uudelle elämälle. Uusia hienoja kokemuksia on karttunut vauhdilla ja kuin huomaamatta tilaisuudet ovat johtaneet toiseen.
Vuosi sitten hain taidenäyttelyyn ja tila mitä tarjottiin, oli minulle aivan liian suuri. Olin maalannut vasta kaksi vuotta, eikä minulla olisi ollut niin montaa taulua, että olisin pystynyt niin suuressa tilassa pitämään näyttelyni. Minulle ehdotettiin, että voisin pitää näyttelyn jonkun toisen taiteilijan kanssa ja jakaa tilan. Jouduin toteamaan, etten tunne yhtään taiteilijaa.
Unohtumattomia hetkiä
Tänään tilanne on toinen. Ihmiset keneen olen vuoden aikana tutustunut, ovat suurelta osin taiteilijoita. Osasta heistä on tullut minulle hyviä ystäviä ja olen saanut heiltä todella paljon hyviä neuvoja ja kannustusta jatkamaan maalausharrastusta. Jopa yhteisnäyttelyitä on mietitty joidenkin heidän kanssaan. Aluksi tuntui hassulta huomata kuinka uudessa elämässäni muut määrittelevät minut ensisijaisesti taiteilijana ja tekemisiäni arvostetaan.
Myös Täysii-tiimin mahtavat tyypit ovat kannustaneet minua jatkamaan muutoksen tiellä. Ei ole päivää, ettei joku tiimin jäsen heitä kivaa juttua netissä tuo hyvää mieltä. Olen saanut heistäkin hyviä ystäviä ja yhteinen tekeminen yhdistää, vaikka tiimimme koostuu hyvin erilaisista ihmisistä ja asumme eri paikkakunnilla.
Joskus itsekin hämmästelen sitä kaikkea, mitä olen ehtinyt tehdä vuoden aikana. Olen saanut pitää taidenäyttelyitä ympäri Suomea, olen maalannut paljon, opetellut grafiikan tekoa ja viettänyt unohtumattomia hetkiä uusien ystävieni seurassa. Olen ihan innoissani kaikesta tapahtuneesta ja odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Opettelin rakastamaan itseäni ja ottamaan vastaan sellaista rakkautta, mitä en ollut ennen kokenut. Aitoa välittämistä minusta sellaisena kuin olen, omana itsenäni vikoineni ja puutteineni. Olen saanut tulla siksi, joka olen. Olla se joka olen, selittelemättä, anteeksi pyytämättä.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Kaksi erilaista elämää
Muistellessani elämääni taaksepäin muistan asiat helposti vain siihen asti, kun tunsin, että elämäni oli muuttunut tarpeeksi aloittaakseni uuden elämän. Muistellessani entistä elämääni minun on mentävä ajatuksissa entiseen minääni, että voin nähdä asian oikealla tavalla. Tiedän asioiden tapahtuneen, mutta entinen elämäni tuntuu vieraalta minulle. Aivan kuin muistelisin jonkun muun muistoja.
Näin jälkikäteen asioita tarkastellessa en näe itselläni olleen mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa väistämättömän tapahtua ja alkaa kasvaa. Kesti kauan ennen kuin annoin itselleni anteeksi kaiken tapahtuneen. Ymmärsin kyllä kuinka vaikea läheisten ihmisten oli hyväksyä valintani muuttaa elämääni. Aluksi se varmasti satutti mutta uskon, että läheiseni nykyään ymmärtävät, ettei minulla ollut muuta mahdollisuutta. He ovat nähneet läheltä mitä minusta on tullut. Nyt tiedän, ettei minun olisi tarvinnut antaa anteeksi sitä, mikä oli parhaaksi itselleni.
Lähdön hetki
Maalasin taulun ”Lähdön hetki”, jossa tiikeri lähtee karusellista ja kaikki muut karusellin eläimet jäävät pyörimään ympyrää. Maalaus kuvaa muutoksen sitä hetkeä, jolloin pääsin irrottautumaan silloisesta työstäni sekä kaupunkiasunnosta ja muutin mieheni luokse maalle asumaan. Olin tietoisesti päättänyt muuttaa elämäni suuntaa ja tehnyt kaksi vuotta töitä sen eteen, jotta maallemuutto olisi mahdollista.
Kun aloin maalata isoa maalausta viimeisimpään näyttelyyni, muistin kuinka olin lukioikäisenä tykännyt maalata vesiväreillä. Tuntui kuin olisin jatkanut elämääni siitä mihin olin silloin jäänyt. Olin jättänyt intohimoni kauas taakseni ja nyt olen löytänyt sen takaisin elämääni.
Uuden elämän alku johti nuotiopaikalle
Tällä hetkellä asumme mieheni kanssa pienessä punaisessa pirtissä keskellä metsää. Ulkoisesti voi näyttää, että elämämme on vaatimatonta, mutta elämme itsemme näköistä hyvinkin rikasta elämää. Vasta viime viikolla heräsin keskellä yötä huomaten, että mieheni on hereillä lukemassa. Ehdotin, että menisimme ulos nuotiopaikalle paistamaan makkaraa. Siinä sitten istuimme nuotion ääressä aamukolmelta pikkupakkasessa nauttien nuotion loimusta ja toistemme seurasta. Nuotiopaikan ympärillä oli pilkkopimeää. Koira makasi sylissäni. Tuli sulatti lunta nuotion ympäriltä ja siinä hetkessä oli hyvä olla.
Vähentäessä elämästä asioita huomaa helposti ne tärkeimmät asiat. Miten pienesti voi elää, muutamalla sanalla; rakas, hetki, kuuntele, sydän, peipposen liverrys…
Mitä muuta tarvitsen?
