Joni oli työhaastattelussa ja kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes yllättävästä kulmasta tullut kysymys sai hänen ajatuksensa lähtemään väärille urille.
Mieli tyhjeni ja tuntui, että jotain meni kehossa jumiin.
Joni huomasi puhuvansa jotain aivan asiaan liittymätöntä, mikä vain pahensi tilannetta.
Kun hän yritti edelleen korjata tilannetta, paheni se vain entisestään.
Kun ovi sulkeutui hänen jälkeensä, tiesi hän välittömästi, ettei saisi työpaikkaa. Hän ei ollut onnistunut näyttämään, kuka oikeasti oli – eikä sitä, mitä kaikkea hänellä olisi ollut annettavaa.
Kun puhelin soi muutaman päivän kuluttua ja hän sai virallisen vahvistuksen, ei pettymys ollut enää vain pettymystä. Se muuttui häpeäksi.
Joni ei ajatellut, että oli vain epäonnistunut yhdessä tilanteessa. Hän alkoi kertoa itselleen tarinaa, että hänessä oli jotain vialla, että hän ei ollut tarpeeksi hyvä.
Näin yksi hetki kasvoi varjoksi, joka peitti alleen sen, kuka hän oikeasti oli.
Myöhemmin Joni huomasi jotain oleellista: se ei ollut hän, se oli tilanne. Kyse oli vain yhdestä haastattelusta, ei synnynnäisestä puutteesta. Hän ymmärsi, että epäonnistumisen kokemus oli vain osa kasvua.
Joni ei enää määritellyt itseään yhden tilanteen perusteella. Hän oppi, että joskus ihmisen sanat voivat kadota, mutta se ei tarkoita, että ihmisen arvo katoaisi.
Sosiaalinen jännittäminen on yleistä – ja siitä on tärkeää puhua avoimesti
Psykologi Joni Martikainen on vuosien varrella huomannut, miten yleistä sosiaalinen jännittäminen on – ja kuinka harvoin siitä puhutaan avoimesti. Hän tietää, että ujous tai pelko sosiaalisista tilanteista ei tarkoita heikkoutta tai huonommuutta, vaan monesti se kertoo herkkyydestä, oman arvon pohdinnoista ja joskus myös aiemmista kuormittavista kokemuksista.
Psykologia on Jonille tapa ymmärtää inhimillisyyttä sekä luoda siltoja pelon ja onnistumisen kokemusten välille. Työssään hän näkee, miten moni kantaa häpeää siitä, ettei koe olevansa riittävä sosiaalisissa tilanteissa – vaikka todellisuudessa kyse on usein oppimattomista taidoista tai vääristyneistä uskomuksista.
Joni uskoo, että usein suurin muutos tapahtuu silloin, kun ihminen ei enää koe olevansa yksin kokemuksensa kanssa. Siksi hän tarjoaa työssään paitsi tietoa, myös tunnetta siitä, että juuri tällaisena saa tulla näkyväksi.
Sosiaalinen hyvinvointi voi kantaa vaikeiden aikojen yli
Joni on nähnyt lukemattomia kertoja, miten ihmiset reagoivat vaikeaan tilanteeseen vetäytymällä – toivossa, että aika yksin hoitaisi haavat. Hän kuitenkin rohkaisee ihmisiä kohtaamaan vaikean tilanteen tietoisesti ja aktiivisesti – hyväksymään, että suru kuuluu ihmisyyteen, mutta sen ei tarvitse määrittää elämää loputtomiin.
Uudessa hoitomallissa ihmistä autetaan palaamaan arjen toimintoihin asteittain – myös silloin, kun mikään ei tunnu kiinnostavalta tai helpolta. Toipumisen alkuvaiheessa ole tarkoitus odottaa motivaation ilmestymistä, vaan toimia pienin askelin, jotka lopulta voivat synnyttää uudenlaista tunnetta ja kokemusta omasta voimasta. Tärkeintä aluksi on vain pitää elämän rytmi käynnissä – nukkua, syödä, liikkua ja hakea yhteyttä muihin ihmisiin.
Jonin mukaan surusta toipuminen ei ole yksisuuntainen polku, vaan enemmänkin liikehdintää eteen ja taakse, jossa toivo ja tuska vuorottelivat. Hän muistuttaa siitä, että ihmisellä on luontainen kyky toipua, kunhan hänen ympärillään on tarpeeksi vakautta, ymmärrystä ja myötätuntoa. Sosiaalisten suhteiden merkitys on hänen mukaansa kriittinen – ei pelkästään tunnesäätelyn näkökulmasta, vaan myös siksi, että empatia, kuulluksi tuleminen ja toisen ihmisen läsnäolo ovat usein tehokkainta hoitoa, mitä ihminen voi toiselle tarjota.
Ujoudesta ja jännittämisestä syntyi elämäntehtävä
Joni ei ollut koskaan kuvitellut päätyvänsä auttamaan ihmisiä juuri sosiaalisten pelkojen ja ujouden tiimoilta. Nuorempana hän kamppaili itse juuri näiden tunteiden kanssa ja vasta vuosien kuluttua hän alkoi nähdä kokemuksissaan sen, mikä on arvokasta muille.
Kun hän nyt tarkastelee elämänsä kriittisiä hetkiä, näkee hän selkeästi, miten pienet valinnat ovat ohjanneet hänen suuntaansa. Hän olisi myös voinut valita vetäytymisen ja pelon ehdoilla elämisen. Tällöin hän kenties olisi jäänyt sivuun monesta sellaisesta asiasta, jotka myöhemmin osoittautuivat merkityksellisiksi. Tietoisuus tästä mahdollisesta vaihtoehtoisesta polusta antoi syvyyttä hänen halulleen auttaa. Hän tiesi, miten tärkeää voi olla, että saa tukea juuri oikealla hetkellä.
Jonin kirjoittama Rohkaisukirja ujoille (Bazar / Hidasta elämää -sarja, 2025) on ytimeltään kuin kompassi – ei kartta, joka kertoisi tarkan reitin – vaan väline, joka auttaa suunnistamaan epätietoisuuden keskellä. Se ei lupaa pysyvää vapautusta jännityksestä tai epävarmuudesta, mutta tarjoaa näkökulmia ja keinoja tulla toimeen niiden kanssa. Joni haluaa tarjota vaihtoehdon joko-tai-ajattelulle – ei ole pakko olla joko rohkea tai arka, vaan voi olla molempia yhtä aikaa.
Sen lisäksi, että Joni on auttanut asiakkaitaan henkilökohtaisesti, hän on kehittänyt myös digitaalisia työkaluja, joiden avulla ihmiset voivat lähestyä ujouttaan ja pelkojaan omaan tahtiinsa. Verkkopalvelu Ujonrohkaisija perustuu tutkittuun tietoon, mutta on samalla lämmin ja helposti lähestyttävä.
Jonin missio ei siis ole pelkästään ammatillinen – se on myös syvästi henkilökohtainen. Hän haluaa auttaa ihmisiä löytämään uuden suunnan – ehkä juuri silloin, kun elämä tuntuu pysähtyneen.
Joni Martikaista haastatteli Andy Hopi.
Joni Martikainen | Riippumattomuuden harha – miksi tarvitsemme toisiamme ollaksemme kokonaisia
Olemme sosiaalisia olentoja biologisella, eli hyvin syvällisellä tasolla. Yksilökeskeisessä kulttuurissamme kuvittelemme olevamme toisistamme riippumattomia, mutta voit esimerkiksi yrittää valmistaa nuppineulan yksinäsi louhimalla tarvittavat metallit ja valmistamalla tarvittavan muovin.
Psykologi Joni Martikainen uskoo, että pyrkimys riippumattomuuteen omassa henkisessä elämässämme ja siinä mitä pyrimme näyttämään muille, on yksi suurimmista murheen aiheistamme. Ihmisen suurimpia kehitystehtäviä on se, miten sovittaa yhteen omat itsekkäät tarpeet ja muun lauman etu.
TÄYSII 2025 -seminaarin puheessaan Joni valaisee, että se miten rakennamme tasapainoisen suhteen itseemme ja muihin ihmisiin on avain sosiaaliseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Puheen kuultuasi ymmärrät itseäsi syvällisemmin sosiaalisena olentona.
