Oli kaunis alkukesän iltapäivä. Olin muuttanut maaseudulle yli vuosi sitten enkä ollut nähnyt ystävääni pitkään aikaan. Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaamisen entiseen kotikaupunkiini ja odotin innolla tapaamista. Pitkän matkan takia en ollut osannut määritellä matkaan kuluvaa aikaa ja olin tullut hieman liian aikaisin perille. Päätin käydä satamassa katsomassa joko kaikki terassit ovat auenneet.
Satama oli täynnä ihmisiä ja lokit kirkuivat kovaäänisesti. Lämmin sää oli houkutellut ihmiset ulos kodeistaan ja moni oli tullut viettämään iltaa veden äärelle töiden jälkeen. Muistin, että viereisestä kahvilasta saa jääteetä ja päätin mennä sen terassille istumaan ja nauttimaan sataman tunnelmasta.
Edelläni kahvilaan käveli hieman minua vanhempi nainen. Nainen oli pukeutunut mustaan puseroon ja mustaan pitkään hameeseen. Kaulassa naisella oli kirjava, todella kaunis huivi ja jalassa korkokengät. Nainen tilasi tiskiltä kupin kahvia ja otti tarjottimelle lasin vettä. Nainen näytti mietteliäältä, ehkä jopa surulliselta.
Mietin oliko nainen menossa juhliin vai oliko hän tulossa työstä, missä asun pitää olla huoliteltu. Päätin ilahduttaa naista sillä aikaa, kun odotimme tarjoilijaa rahastamaan ostoksiamme.
-Sinulla on kaunis huivi. Mistä olet ostanut sen? Kysyin.
-Ai tämän? Nainen kääntyi vastaamaan ja ilahtui silminnähden kommentistani.
-Olen saanut tämän huivin lahjaksi ystävältäni. Halusin tänään pukea sen päälleni ensimmäistä kertaa. Pidän siitä itsekin todella paljon. Nainen vastasi ja hymyili.
Nainen kertoi kuinka oli tavannut ystävänsä ulkomaanmatkalla yli vuosi sitten ja olivat siitä lähtien olleet hyviä ystäviä. Ystävä oli ostanut huivin hänelle keväällä ystävyyden vuosipäivänä. Hän kertoi kuinka oli vaatinut uskallusta pukeutua niinkin värikkääseen, kun oli aina tottunut käyttämään mustia vaatteita.
Tuli naisen vuoro maksaa kahvinsa. Toivottelin naiselle mukavaa illanjatkoa. Tilasin jääteen, maksoin sen, ja menin terassille istumaan. Jäätee oli lasipurkin muotoisessa lasissa ja teen lisäksi siinä oli sitruunan viipaleita, mintunlehtiä ja jääpaloja.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Minulla olisi puoli tuntia aikaa ennen kuin ystäväni tulisi. Kaivoin laukustani kynän ja luonnoslehtiön. Piirtelin luonnoksia tuleviin maalauksiini ja kirjoitin runon alkuja. Runon aluiksi sanon luonnoksia runoista, joita kirjoittelin itselleni ajankuluksi ja joita muokkaisin vielä moneen kertaan ennen kuin voisin sanoa niiden olevan valmiita. Välillä katselin ohikulkevia ihmisiä. Kylmä tee maistui harvinaisen hyvältä. Olin iloinen, kun olin saanut naisen päivää piristettyä muutamalla sanalla.
Oli tullut aika lähteä tapaamaan ystävääni. Laitoin hänelle viestin missä olisin ja menin odottamaan häntä kahvilan edustalle terassin ulkopuolelle. Kuulin takaani naisten keskustelun kuinka joku kehui toisen kampausta ja hiusten väriä. Kuulin ilahtuneen vastauksen ja iloista puheensorinaa. Käännyin katsomaan ja huomasin, että kehuja oli se sama nainen, jonka huivia olin kehunut vajaa puoli tuntia sitten. Hymy nousi huulilleni. Hyvä oli lähtenyt kiertämään.
Näin kaukaa ystäväni iloisen vilkutuksen, kun hän saapui paikalle. Aavistelin, että tästä tulee ihana ilta rakkaan ystäväni seurassa. Samalla mietin mielessäni ketä nainen kauniissa kampauksessaan ilahduttaa. Meneekö nainen kaupan kautta kotiin ja tervehtii iloisesti kaupan kassaa, tai kenties sanoo jotain positiivista naapurilleen.
