Tässä tekstissä pohdin mitä minulle merkitsee rahan arvo – ja vastaavasti vapaa-ajan arvo.
Olin joskus aiemmin katsonut Eat Pray Love -elokuvan, tosin nyt aivan eri silmin ja ystäväni suosittelemana. Minua jaksaa hämmästyttää, miten vanhoista tutuista asioista ja muun muassa jo nähdyistä elokuvista näkee aivan uusia värejä ja näkökulmia, kun palaa niihin myöhemmin.
Kertoo se ehkä oppimisestakin, mutta myös uusien kokemuksien kautta huomatuista uusista perspektiiveistä. Joka tapauksessa elokuvan sanoma on erinomainen.
Flunssassa lukiessani sain myös upeita flow-tuntemuksia Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit -kirjasta (Readme, 2016). Niin tänään Eat Pray Love- elokuvan että lukemani kirjan lopputuloksena minua kosketti erityisen paljon Sannan kiteytys:
”Itsen hahmottaminen toimii poissulkumenetelmällä: Jotta voin tietää, mitä haluan, minun pitää ensin hahmottaa se, mitä en halua. Jotta voin tietää, mitä olen, minun täytyy saada kokemusta siitä, mitä en ole.”
Eat Pray Love -elokuvassa ihailen suunnattomasti päähenkilön Liz Gilbertin tapaa katsoa elämäänsä uudesta näkökulmasta. Tarinan päähenkilö kokee monia itsenikin kokemia ristiriitaisia tunteita omien ratkaisujeni suhteen.
Olivatko epäonnistumiset sittenkään epäonnistumisia?
Olen usein soimannut itseäni omista ratkaisuistani ja nähnyt ratkaisuni epäonnistumisina. Lisäksi olen pohtinut, että pitäisikö palata entiseen. Olen kokenut myös usein ryhmään kuulumattomuutta ja ulkopuoliseksi jäämistä. Olen kääntynyt liiankin usein soimaamaan itseäni mikä minussa on vikana.
Toki on aina erittäin hyvä pohtia omaa käytöstään ja vuorovaikutustaitojaan (sillä niihin voi vaikuttaa ja niistä löytää aina parannettavaa), mutta joskus on vain siinäkin todettava itselle Eat Pray Love elokuvan tavoin ”Attraversiamo” eli ”Let’s cross over”.
Voi todeta, että palaset eivät osuneet kohdalleen ja yksinkertaisesti se ei ollut vain minulle tarkoitettu paikkani. Ja jatkaa matkaa.
Asioiden runttaaminen ei vain aina toimi. Ei varsinkaan ihmissuhteissa. Nyt voin huomata tekemäni ratkaisut eri silmin: ratkaisuni eivät ole olleet suinkaan epäonnistumisia. Ilman tekemiäni valintoja, en voisi koskaan tietää kuka oikeasti olen tai mitä haluan.
Tällä en tarkoita, että tietäisin vieläkään vastausta. Tärkeä on myös ymmärtää, että meidän halumme eivät ole suinkaan pysyviä.
Jokaisella meillä on oikeus muuttua. Mukavat asiat eivät tunnu mukavilta, ellemme koe myös epämukavia asioita. Sanna Wikströmin ajatuksin:
”Elämän tarkoitus on ottaa vastaan kaikki elämän mukanaan tuomat kokemukset pyrkimättä laimentamaan ja lievittämään niiden särmiä.”
Rahan arvo oli päivittäin läsnä elämässäni
Työskennellessäni finanssialalla rahan arvo oli suuressa roolissa elämässäni. Päivittäin huomasin myös sen, että osalla on rahaa enemmän kuin itse tarvitsee ja joillakin taas vähemmän kuin tarve olisi. Itsellänikin jopa palkansaajana on ollut vähän usein tilanteita, joissa olen kokenut rahan vähyyden olevan syyn ongelmiini.
Raha määrittää arjessamme todella paljon, omasta mielestäni ehkä hieman liikaakin. Hallitsevuus tulee näkyviin erityisesti, kun omaa taloutta ei ole suunniteltu ja mitoitettu realistisesti omiin menoihimme. Jokapäiväinen kiire töihin hankkimaan lisää rahaa on liian paljon käytetty (teko)syy arjessamme. Rahaa ja omaisuutta haalimallako se hyvä olo ja onni tulee?
Yhä useampi hyväksyy, että on ihan ok ympäri pyöreän työpäivän jälkeen koomailla sohvalla hiljaa ’pakollinen tehtynä’ perheen vuoksi, kunhan ympäristön puitteet kuten koti on viimeisen päälle kuin sisustuslehdestä (tai ainakin se päämääränä) ja se tuoremarinoitu pihvi viinilaseineen on perjantaina odottamassa syöjäänsä. Syöt pihvin nälkäisenä ja menet tekemään rästihommia tietokoneelle sillä aikaa, kun muu perheesi viettämässä laatuaikaa.
Teet ne jokapäiväiset velvollisuudet ja uhraukset perheesi edulla perustellen, että ”kyllähän se uhraus vielä palkitaan joskus”. Entä jos ei palkitakaan?
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Aikamme on rajallista – miten käytät omasi?
Hyvän elämän reseptit herätti ainakin itseni ajan rajallisuuteen. Meille on annettu keskiarvoisesti 2,5 miljardia sekuntia elämällemme. Jokainen käyttämämme sekunti on lähtökohtaisesti omamme ja teemme jokainen meistä jatkuvasti valintoja siitä, miten ja mihin sekuntimme käytämme.
Hyvän elämän reseptien tärkeä muistutus: ”Toiset sekunnit näkevät maisemia, toiset sekunnit eivät – molemmat kuluttavat sekunttivarastoamme saman määrän.”
Ilman niitä työnantajalle myymiämme sekunteja ei olisi perjantaista pihviä tai viinilasillista. Olemme aivan itse päättäneet myydä sekuntimme ostaaksemme ruokaa, kodin, auton ja mitä kaikkea maailma mahdollistaa.
Oletko huomannut, että saatavan rahan vuoksi myymiämme sekunteja ei voi saada enää takaisin? Oli ne sijoitukset hyviä tai huonoja, sekunnit eivät palaudu vaikka kuinka itkisimme ja parkuisimme x-asennossa lattialla. Käyttämämme aika on siis tärkein sijoitus, jonka voimme tehdä, sillä aikaa meillä jokaisella on rajallisesti.
Kukaan ei voi tietää tarkalleen kenelle ne viimeiset sekuntit myyt.
Rahan arvo ei määrittele onnea ja elämän rikkautta
Vaikka minulla on huomattavasti vähemmän rahaa nykyään käytössäni, niin koen ympäristöni rikkaammaksi kuin aiemmin. Huomaan toki myös yhteiskunnan määrittämät normit sille, miten voin joidenkin mielestä onnen saavuttaa.
Hyvän elämän reseptien toteamus kolahti kovaa: ”Viisaus piilee sen ymmärtämisessä, että ihminen voi tulla rikkaaksi muustakin kuin rahasta.” Onneani ja elämäni rikkautta ei määrittele suinkaan, kuinka paljon rahaa on tilillä, sijoituksissa tai omistuksissa. Raha toki mahdollistaa monia haaveitamme, mutta onni ja elämän rikkaus ei tule niiden materiaalisten hankintojen kautta.
Toki olen tilanteessani kiitollinen ja etuoikeutettu, sillä minulla on paljon sellaista mitä monella ei ole: Katto pään päällä, ruokaa (voin jopa valita millaista ruokaa syön) tai mahdollisuus miettiä näitä epäselviä kysymyksiä.
Eat Pray Love -elokuvan sanoin: ”Joskus rakkauden vuoksi (tasapainon) horjuminen kuuluu tasapainoiseen elämään.” Elämän väriskaala näyttää huomattavasti kirjavammalle kuin vain mustalle ja valkoiselle, kun ymmärrämme ruohonjuuritasolta elämässämme, mikä on pysyvää ja miten määrittelemme elämämme arvon. Kaikki kohtaamamme asiat eivät ole todellakaan aina mukavia, mutta se kuuluu elämän tasapainoon.
Arjen ja elämän tasapainossa on hyvä muistaa, että sijoittamaamme aikaa ei kotiudu kuin sijoitusinstrumentteihin sijoitettu raha, joten suositeltavaa on käyttää sekuntit mahdollisimman hyvin. Omia arjen päätöksiä ja sekuntien sijoitusta voikin punnita ajatuksella Hyvän elämän reseptien sanoin:
”En ole sitä, mitä teen, vaan teen sitä, mitä olen.”
