Pääsin eilen näkemään neljä viimeistä puheenvuoroa Täysii-seminaarissa. Vaikka olin periaatteessa myöhässä tiesin tulleeni oikeaan aikaan. Ehdin nähdä neljä hienoa puheenvuoroa.
Ensimmäisen puheenvuoron piti minulle aiemmin tuntematon Mari Ravattinen. Siitä minulle jäi valtava inspiraatio ottaa rohkeampia askelia työni suhteen ja uskon, että Marin puhe siivittää ensi vuoden suuntaviivoja työssäni siinä mielessä. Hän muistutti myös sanojen ja kiitoksen voimasta. Emme varmastikaan lausu tarpeeksi kiitosta elämämme tärkeille ihmisille. Ne voivat olla läheisiä tai sitten kauempaa ihailemiamme henkilöitä. Mutta kuinka tärkeää onkaan muistaa kiittää näiden kaikkien merkittävien ihmisten hyvästä vaikutuksesta omaan elämäämme. Se tuskin on kenellekään itsestäänselvyys. Kiitoksen voima kantaa pitkälle ja jatkossa muistan sen käytännön tasolla itsekin paremmin. Kiitos puheenvuorostasi ja inspiraatiosta Mari Ravattinen jatkossakin aion seurata juttujasi.
Toiseksi näin Asta Raamin hyvät muistutukset intuition käytöstä. Intuition avulla eläminen on arkipäivääni ja työni pohjautuu sen voimaan vahvasti mutta puhe muistutti, että sitä voi käyttää vieläkin tehokkaammin ja tiedostavammin. Kiitos Asta! On hirmuisen tärkeää saada sanoja näin metafyysiselle asialle. Kiitos siis selkokielisestä intuition esille tuomisesta.
Kolmas puheenvuoro, jonka näin, oli Tommy Hellstenin. Hän muistutti, että heikkous on meille oikeastaan lahja, koska sen kautta pääsemme yhteyteen rakkaudessa. Jos varjelemme heikkouksiamme ja kehitämme niiden päälle kuoren, eristämme itsemme rakkaudesta. Tätä näkökulmaa ei voi tarpeeksi korostaa tässä pärjääjien ja suorittajien kulttuurissa. Kiitos Tommy Hellsten elämäntyöstäsi, joka johdattaa ihmisiä aidon rakkauden ääreen.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Viimeisenä puheenvuorona oli Teemu Syrjälä. Sen kohdalla meinaa loppua sanat, mutta koitan kiteyttää sen miksi liikutuin puheesta valtoimenaan soljuvaan itkuun. Teemu edustaa tervettä miehisyyttä. Miestä, joka ilmentää vahvasti omaa voimaansa ja samalla herkkyyttään. Teemu toivoo miesten avautuvan näyttämään tunteitaan yhdessä yhä enemmän ja luo sille tilan ja mahdollisuuden omalla työllään mm. järjestämällä miesten piirejä. Hänen sanansa herätti minussa valtavan myötätunnon kaikkia niitä omankäden kautta poistuneita miehiä kohtaan jotka ovat olleet pakotettuna siihen vankilaan jossa tunteita ei saa ilmentää. Isäni mukaan lukien.
Kun katsoin Teemua, mietin että kunpa isällänikin olisi ollut tuo kanava käytössä, jonka Teemu on saanut itsessään auki. Vapaana siitä lokerosta, johon miehet on koitettu sulkea sukupolvien ajan. Lopuksi Teemu tanssi lavalla ja se kiteytti ehkä enemmän kuin miljoona sanaa. Kuten Tommy Hellstenkin oli aiemmassa puheessaan todennut, että sanoja enemmän kaipaamme sanojen välissä olevaa tyhjää tilaa. Tanssi jätti surulleni sekä itkulleni tilaa ja tunsin, että jokin kohta minussa alkoi täyttyä. Se kohta psyykeessäni, jolle ei ole ollut tervettä miehen mallia. Teemu näytti esimerkillään ja energiallaan mitä se on. Kiitos Teemu suuresta paranemistyöstäsi, joka mahdollistaa muidenkin eheytyä.
Tänä aamuna kun katsoimme aamupiirrettyjä kolmevuotiaan poikani kanssa hän tokaisi yks kaks ”Pojat eivät itke.” Ihmettelin suuresti mistä se tuli, koska meidän perheessä näin ei ajatella. Olin kuitenkin onnellinen, että sain korjata asian ja sen jälkeen hän luetteli perheenjäsenet, joiden hän on nähnyt itkevän ja siinä joukossa oli mainittuna myös isä.
