Tutustuin onnellisuusvalmentaja Auli Malimaahan muutama vuosi sitten, kun kävimme samaan aikaan Täysii-seminaarin perustajan Andy Hopin Tekijäakatemia-liiketoimintavalmennusta. Minulle jäi todella vahvasti mieleen Aulin esittely, jossa hän kertoi omasta visiostaan opettaa ihmisille onnellisuuden taitoa. Hänen kirjoituksistaan kuvastui minulle ilo ja kiitollisuus, vaikka Auli kertoi myös liikuntakykyä rajoittavasta sairaudestaan.
Aulilla diagnosoitiin nivelreuma 15-vuotiaana. Hän ei ole kuitenkaan antanut sen määritellä elämäänsä. Se tekeekin hänestä poikkeuksellisen alallaan. Omasta mielestäni Auli ansaitsi meriittinsä onnellisuusvalmentajana heti ensi metreiltä, kun häneen tutustuin. Hän todella elää niin kuin puhuu, ja juuri sellaista valmentajaa kannattaa muidenkin kuunnella.
“Olen aina sanonut, että olen onnellisuusvalmentaja, joka inhoaa positiivista ajattelua. Onnellisuus on minulle rehellisyyttä, se on rehellisyyttä omia tunteita kohtaan. Jos laitetaan vain keep smiling – tarra vaikeiden asioiden päälle niin se ei tuota todellista aitoa onnellisutta”, Auli kertoo.
Aulille onnellisuutta on olla avoin ja katsoa kipeitä asioita silmästä silmään. Ja tietää, että vaikka elämässä on kipeä vaihe menossa niin onnellisuus siitä ydinminuudesta ei ole kadonnut, kyky onnellisuuteen ei ole kadonnut. Välillä toiset elämäntilanteet vain vievät mukanaan. Kyky onnellisuuteen ei ole silti kadonnut haastavinakaan hetkinä, mutta joissakin tilanteissa kytkeytyminen omaan ydinolemukseen on haastavampaa.
Onnellisuudesta puhuminen on Aulin intohimo. Hän kertoo lapsuudestaan: “Kun 15-vuotiaana sairastuin nivelreumaan niin ensimmäinen päätökseni silloin oli, että minusta ei koskaan tule katkeraa. Siitä tuli sellainen pohjakallio elämääni, että aina kun meinasin elämänhaasteissa pudota pohjalle niin aina silloin muistin sen, että ainiin minusta ei pitänyt tulla katkeraa. Silloin rupesin etsimään keinoja miten omaan mieleeni voin vaikuttaa.”
Auli sai siskoltaan onnittelukortin 50-vuotissyntymäpäivänään. Kortissa oli runo, jonka Auli oli itse joskus kopioinut siskonsa muistivihkoon. ”Ole onnellinen, se on kansalaisvelvollisuutesi.” Runo on ollut Aulin elämän pohjavire. Hän on aina suhtautunut myönteisesti elämään. “Sairaus ei ole koskaan määritellyt identiteettiäni”, hän kertoo.
Onnellisuus elämän haasteiden keskellä
Vaikeina hetkinä Auli löytää helpoiten tukea meditaatiosta. Se on tullut hänen elämäänsä viimeisten 10 vuoden aikana.
“Mieli tahtoo viedä siihen, että samaistumme siihen mitä elämässämme on tapahtunut. Joudumme ikäänkuin mielen ja tunteiden myllyyn. Meditaatio auttaa katsomaan sitä myllyä ulkopuolelta”, Auli sanoo. Hän kertoo aina meditoidessaan oivaltavansa selkeästi, ettei hän ole yhtä kuin mielen pyörittämä mylly, vaan hän on rauhassa ja lempeydellä katsoo, mitä elämässä tapahtuu.
“Meditaation kautta tulee takaisin läsnäolon tilaan. Luonto on myös meille suomalaiselle aivan äärimmäisen hyvä hiljentymisen paikka. Luonnossa hiljentyy väkisin.”
Onnellisuuden harjoittaminen
Auli kertoo, että onnellisuutta nimenomaan harjoitetaan sen sijaan, että siihen oppisi. Se ei ole kuten pyörällä ajoa, että kun sen on kerran oppinut niin se taito on ja pysyy. Vaan joka päivä ja joka tilanteessa pitää päättää harjoittaa onnellisuutta.
“Onnihan on jo meissä sisällä”, Auli sanoo. Ydinolemuksemme on onnellisuutta, rakkautta, mielenrauhaa, luottamusta elämään, myötätuntoa, hyväksyntää ja lempeyttä. Onnellisuuden harjoittaminen on sitä, että tulee läsnäolevaksi itselleen ja kuluvaan hetkeen ja saa yhteyden ydinolemukseensa. Se on onnellisuuden harjoittamista.
Onnellisuuden harjoittamista auttaa myös se, että tiedostaa miten oma persoonallisuustyyppi rajoittaa yhteyden muodostumista tähän ydinolemukseemme. Persoonallisuustyyppimme pyörittää omaa mieltä ja kun samaistumme persoonaamme niin yhteys ydinolemukseemme ja onnellisuuteen on rajoittunut”, Auli kertoo.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Kadonnut yhteys
Nykypäivän haasteena on kiire ja hektisyys, joka vie meidät irti todellisesta olemuksestamme. Auli kertoo aivomme olevan nykyaikana koko ajan hieman stressaantuneessa tilassa, koska elämä on hektistä ja kytkeityminen todelliseen minuuteen unohtuu kaiken keskellä.
“Yhteys itseen on täysin kadoksissa kiireen keskellä. Yhteys itsemyötätuntoon, hyväksyntään ja lempeyteen on kadoksissa”, Auli sanoo ja jatkaa: “Hyväksy itsesi. Tiedosta olevasi enemmän kuin pelkkä persoona, rakenna yhteyttä ydinminuuteesi hiljentymisen kautta.”
Auli suosittelee myös kiitollisuuden harjoittamista. Hyvä harjoitus on esimerkiksi kiitollisuuskävely, jolloin toistat joka askeleella “kiitos”.
Tiedosta, hyväksy ja valitse mihin huomiosi kiinnität
Kannattaa tiedostaa se, että aivomme kiinnittävät luontaisesti huomion negatiivisin asioihin johtuen evoluutiosta, Auli muistuttaa. Mutta voimme vähentää aivojen negatiivisen vinouman vaikutusta tiedostamalla tämä ja huomaamalla hyvä.
“Maalaistalon tyttärenä tiedän, että jokaisen lantakasan vieressä kasvaa paljon värikkäitä kukkia. Meidän ei tarvitse sitä lantakasaa muuttaa muuksi vaan voimme kiinnittää katseemme siihen viereen. Mikä on jo hyvin. Siinä se hyvä on jo vieressä valmiina, ei tarvitse väittää, ettei lantakasaa ole olemassakaan”, Auli sanoo.
Tutustu tästä linkistä Auli Malimaan TÄYSII 2019 -seminaarin puheeseen.
Auli on myös kirjoittanut kirjan: Onni asuu jo sinussa
