Kuilu uusien ideoiden ja toimintatapojen ymmärtämisen ja niiden käytäntöön soveltamisen välillä on usein todella suuri. Tämä näkyy erityisen selvästi esimerkiksi hyvinvointiin, vuorovaikutukseen, luovuuden ilmentämiseen ja itsetuntemukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi kuilu on usein yhtä suuri niin henkilökohtaisessa elämässä kuin yrityksissä ja työyhteisöissä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan kuilun syitä sekä keinoja sen ylittämiseksi, jotta muutosten toteuttamisen vaikeus olisi voitettavissa.
Nykypäivänä informaation taso monella eri elämän alalla on huikea, ja se kasvaa jatkuvasti. Mitä olemme kaikesta informaatiosta todella oppineet, teknologisten saavutusten lisäksi? Missä määrin saatavilla oleva informaatio on muuttanut elämiämme ja toimintatapojamme aidosti myönteiseen suuntaan? Olemmeko kaikista ulkoisista muutoksista huolimatta kyenneet muuttumaan sisäisesti vai onko tilanne vain pahentunut?
Muutosten toteuttamisen vaikeus ja informaation merkitys
Jokainen vastaa yllä mainittuihin kysymyksiin omalla tavallaan, mutta selvää on se, että sisäisiin ja ulkoisiin muutoksiin tarvitaan aina toimintaa. Pelkkä informaatio ja sen älyllinen ymmärtäminen eivät riitä. Erityisen selkeänä konkreettisen toiminnan puute näkyy tällä hetkellä monien ihmisten henkilökohtaisen hyvinvoinnin huonossa tasossa, aidon itsetuntemuksen puutteessa, sekä yritysten ja talouselämän sisäisessä kaaoksessa.
Päivänselvä totuus on se, että ennen kuin käytännön toimintaan muutosten tekemiseksi on ryhdytty, jatkamme vain samalla tavalla kuin aina ennenkin eikä mikään tule muuttumaan. Uusilla ideoilla, teorioilla, malleilla, toimintasuunnitelmilla, tai muutosehdotuksilla ei ole konkreettista vaikutusta, jos ne jäävät vain älyllisen ymmärtämisen ja puheen tasolle. Toimintaan ryhtyminen millä rintamalla tahansa edellyttää aina erityistä motivaatiota ja halukkuutta, eikä sitä voida opettaa tai siirtää. Jo olemassa olevaa motivaatiota voidaan tietysti ruokkia ja tukea yksilöissä esimerkiksi tarjoamalla hyvää ja käytännöllistä informaatiota, mutta motivaation pitää olla ensin herännyt yksilössä ennen kuin toiminta ja sitä seuraavat muutokset voisivat toteutua hänen elämässään.
Muutosten toteuttamisen vaikeus on yhteydessä motivaatioon
Miten motivaatio ja halukkuus sitten herää eri yksilöissä? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Elämänkokemukset yhdistettyinä rakentavaan itsetutkiskeluun ovat omalla kohdallani herättäneet halukkuuden ja motivaation etsiä ja toteuttaa uudenlaisia toimintatapoja omassa elämässäni. Toisaalta itsetutkiskelukin vaatii halukkuutta, enkä tarkalleen tiedä, miten motivaatio siihen on itsessäni alunperin herännyt. Koen kuitenkin, että jokaisessa ihmisessä on syvällä itsessään tarve eheytyä, olla kokonainen, ja toteuttaa itseään, oltiin näistä tarpeista sitten tietoisia tai ei.
Joka tapauksessa, motivaatio ja muutostarpeiden tiedostaminen eivät nekään vielä riitä muutosten tapahtumiseksi ja uudenlaisten tulosten saavuttamiseksi. Uusien asenteiden, toimintojen ja lähestymistapojen integroiminen vaatii aluksi ponnisteluja ja määrätietoisuutta. Aivan samoin esimerkiksi auton liikkeelle työntäminen edellyttää aluksi suurempaa voimanponnistusta kuin auton työntäminen sen ollessa jo liikkeessä. Alkuvaihe on siis aina kriittisin koettaessamme toteuttaa rakentavia muutoksia elämissämme. Sen aikana muutoksia vastustavat voimat ja persoonallisuuden puolet sisällämme saattavat helposti tukahduttaa motivaatiomme ja sabotoida koko projektin.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Muutosten toteuttamisen vaikeus – yleisimmät esteet
Seuraavassa on lueteltu muutamia yleisimpiä sisäisiä esteitä muutosten toteuttamiselle. Ne esiintyvät usein päällekkäin, ruokkien toinen toistaan. On tärkeää oppia tunnistamaan nämä esteet, jolloin niiden ylittämisestä tulee huomattavasti helpompaa.
A) Kieltäminen
Lakaisemme helposti maton alle sellaiset ongelmakohdat, jotka eivät näytä vaativan välitöntä käsittelyä, ja kiellämme niiden olemassaolon. Saatamme esimerkiksi uskotella itsellemme, että kyseiset ongelmat eivät koske meitä, että osaamme ja toteutamme jo jotain, mitä emme todellisuudessa osaa emmekä toteuta. Esimerkiksi itsetutkimus, aidosti toimiva vuorovaikutus, luova ongelmanratkaisukyky sekä fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi niin henkilökohtaisella kuin yritysten tasolla ovat usein tällaisia asioita. Kiellämme helposti näihin asioihin liittyvät muutostarpeet nykyhetkessä, kunnes tilanteet alkavat ennemmin tai myöhemmin kaatua päällemme ja meidän on pakko tehdä jotakin.
B) Viivyttely
Vaikka myöntäisimmekin muutostarpeiden olemassaolon, niin usein viivyttelemme toimintaan ryhtymistä sillä verukkeella, että koska asiat toimivat välttävästi ja tietyt halutut tulokset ja tavoitteet saavutetaan tällä hetkellä, niin voimme lykätä muutosten toteuttamista myöhemmäksi ja keskittyä ”tärkeämpiin” asioihin. Totuus on kuitenkin se, että jos muutostarpeisiin ei vastata ajoissa, niin muutosten toteuttamisesta tulee jatkossa yhä vaikeampaa ja traumaattisempaa.
C) Epäily
Epäily voi kohdistua melkein mihin tahansa, ja se on yksi tehokkaimmista esteistä muutosten toteuttamiselle. Epäily saattaa kohdistua esimerkiksi itseemme (”Ei minusta taida olla tähän”, ”Minun kohdallani on jo liian myöhäistä”), toisiin (”Muut eivät kuitenkaan hyväksy näitä muutoksia”), käytettyihin menetelmiin (”Ei tämä kuitenkaan toimi”, ”Onko tästä muka jotain hyötyä”) tai muutostarpeeseen ylipäätään (”Onko tällaiselle oikeasti tarvetta”, ”Hömpänpömppää”). Pyrkimys arvioida omaa tilannetta tai käytettyjä menetelmiä realistisesti ja kiihkotta ei ole sama asia kuin epäilyksille antautuminen.
D) Liian aikainen luovuttaminen
Monesti jos haluttuja muutoksia ei saavuteta silmänräpäyksessä, tai ne vaativatkin meiltä enemmän kuin odotimme, luovutamme kesken kaiken, ennen kuin mitään ehti oikeastaan tapahtua. Olemme helposti liian kärsimättömiä halutessamme välittömiä tuloksia, tai sitten vain odotamme ensimmäistä tekosyytä, johon tarttumalla voimme siirtää koko muutosprojektin roskakoriin. Kokonaan toinen tilanne on se, että jos pitkäaikainenkaan työskentely jonkin asian tiimoilta ei tunnu oikeasti muuttavan mitään, niin tällöin on syytä tarkastella uudestaan valittuja lähestymistapoja ja menetelmiä.
E) Ideoiden tason ja toiminnan tason sekoittaminen
Hyvin usein tilanne on se, että yksilöt ja työyhteisöt omaksuvat uusia asioita ideoiden tai ajatusten tasolla, mutta ne eivät siirry käytännön toimintaan muuten kuin uudenlaisena puhetapana. On tavallista, että jos kyetään ymmärtämään jokin uusi idea, niin samalla kuvitellaan, että idea on jo omaksuttu myös konkreettisen toiminnan tasolla, että osaamme toteuttaa ideaa myös käytännössä. Liike ideoiden älyllisestä ymmärtämisestä niiden käytännön toteutukseen vaatii aina motivaatiota, pitkäjänteisyyttä ja määrätietoisuutta.
Yllä mainittujen esteiden taustalla on selvästi nähtävissä seuraavat epäkäytännölliset motiivit: lyhytnäköinen mukavuudenhalu, lyhytnäköinen etujen tavoittelu, sekä haluttomuus ja pelko ryhtyä tarvittavaan toimintaan muutosten toteuttamiseksi. Jos kykenemme luopumaan näistä itseämme sabotoivista motiiveista ja ylittämään niiden rakentamat psykologiset esteet, eteemme avautuu kokonaan toisenlainen maisema, jossa rakentavat motiivit ja muutosvoimat itsessämme pääsevät aidosti ilmenemään jokapäiväisessä elämässä.
Tässä maisemassa esimerkiksi muutokset yksilön tai yrityksen arvomaailmassa johtavat luonnostaan uudenlaisiin strategioihin, jotka puolestaan näkyvät uudenlaisena käytännön toimintana, josta taas seuraa uudenlaisia käytännön tuloksia. Koska arvomaailman, motiiveiden ja tavoitteiden tutkiminen on ollut tässä maisemassa aitoa, se luo kokonaan uudenlaisen motivaatioperustan ja toimintakehyksen kaikelle sitä seuraavalle toiminnalle.
Toisaalta, jos kieltäydymme tutkimasta motiiveitamme, tavoitteitamme ja arvojamme rehellisesti, niin silloin tekemämme muutokset toimintatavoissamme jäävät lähinnä kosmeettisiksi ja pinnallisiksi, eikä niillä ole tehokasta ja syvällistä vaikutusta käytännön elämiimme.
Lopuksi kuvaan kolme yksinkertaista toimenpidettä, joita kuka tahansa voi tahtoessaan soveltaa omassa yksityis- ja työelämässä. Ainut tarvittava lähtökohta on halukkuus.
1) Stressinkäsittely
Ala kiinnittää huomiota siihen, miten hengität. Toisin sanoen, tule tietoiseksi siitä miten hengität, ja omaksu siitä uusi jokapäiväinen tapa. Koeta harjoittaa tietoista hengittämistä erityisesti silloin, kun sen harjoittaminen on vaikeinta (esim. työpäivän aikana).
Tietoinen hengitys ei tarkoita jatkuvaa keskittymistä hengitykseen tai hengityksen jatkuvaa tietoista kontrollointia. Se tarkoittaa hengityksen huomioimista ilman kontrollointia tai pinnistelyä.
Tietoinen hengittäminen on hyvin yksinkertainen, mutta samalla uskomattoman tehokas tapa parantaa sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Hengityksen pitäminen mahdollisuuksien mukaan rauhallisena ja syvänä pitää yllä tasapainoista, vireää ja samalla rentoutunutta tilaa. Lisäksi se terästää aistejamme ja laajentaa tiedostamiskykyämme. Ollessamme tietoisia hengityksestämme olemme samalla tietoisempia ajatuksistamme, tunteistamme ja ympäristöstämme, ja kykenemme tekemään tietoisempia valintoja pelkän reagoimisen sijaan.
2) Itsetutkimus
Varaa itsellesi aikaa ja valitse paikka, jossa voit olla mahdollisimman rauhassa ja ilman liiallisia häiriötekijöitä. Käytä aluksi hetki aikaa rentoutumiseen esimerkiksi tietoisen hengittämisen avulla.
Kun olet rauhallinen ja mielesi on selkeä, ala tutkia ja tunnustella itseäsi ja omaa elämääsi eri puolilta. Ole samalla rehellinen ja avoin sille, mitä itsessäsi ja elämässäsi havaitset ja koet. Voit esimerkiksi koettaa katsella omaa elämääsi ikään kuin etäältä, kuin se olisi jonkun toisen elämä. Näin saat riittävän etäisyyden omaan itseesi, joka taas mahdollistaa paremman objektiivisuuden. Älä kaunistele asioita tai selitä niitä paremmiksi, mutta vältä kuitenkin liiallista itsekriittisyyttä ja itsesi tuomitsemista.
Älä vain ajattele elämääsi, menneisyyttäsi, toimintaasi, tavoitteitasi ja kokemuksiasi, vaan pyri tuntemaan, miltä ne tuntuvat. Kuuntele itseäsi rehellisesti kun kysyt itseltäsi seuraavanlaisia kysymyksiä: Minkälaisena koen itseni ja oman elämäni? Mitä haluaisin itsessäni ja elämässäni muuttaa? Minkälaisia kokemuksia haluaisin kokea? Minkälaisista kokemuksista haluaisin päästä eroon? Minkälaisena näen sen suunnan, johon olen elämässäni kulkemassa? Pidänkö tuosta suunnasta? Palveleeko tämä suunta sitä, mitä todella pidän elämässä arvokkaana? Mitä pidän elämässä arvokkaana? Olenko tyytyväinen itseeni ja elämääni tällaisena kuin olen?
Persoonassamme on monia eri puolia, jotka pyrkivät vastaamaan näihin kysymyksiin puolestamme. Nämä puolet ovat kehittyneet lapsuudessa ja nuoruudessamme, ja ne edustavat useimmiten muiden ihmisten tai tahojen näkemyksiä siitä, miten meidän tulisi elää. On hyvä tiedostaa nämä puolet, mutta oleellisinta on kuunnella sitä, mitä itse todella haluamme. Nämä halut ilmenevät itsessämme ensin syvinä tuntemuksina, ja vasta sitten sanallisina ajatuksina. Kaikki sisäiset äänemme eivät ole todellisen itsemme ääniä. Ne ovat vain hälyä ja uskomusjoukkoja, jotka eivät ole omiamme.
Harjoita tällaista itsetutkimusta säännöllisin väliajoin ja pidä huoli siitä, että alat tehdä uudenlaisia valintoja elämässäsi tutkiskelujesi pohjalta.
Se, mitä tässä harjoituksessa sovelletaan henkilökohtaiseen elämään, voidaan aivan samalla tavoin soveltaa myös yrityksiin ja yhteisöihin.
3) Vuorovaikutus
Ota hetki aikaa itsellesi, rauhoita mielesi ja rentouta kehosi, ja tutki sitten seuraavaa asiaa:
Valitse ensin jokin yläasteen, lukion tai korkeakoulun opettajistasi. Kuka tahansa kenet muistat käy. Mieti sen jälkeen sitä, kykenetkö muistamaan, mitä tämä henkilö sinulle suullisesti opetti.
Väitän, että ellei aihe todella kiinnostanut sinua, et kykene muistamaan juuri mitään, mutta jotakin muistat tästä henkilöstä todella hyvin. Muistat sen, millainen hän oli, minkälainen luonne, tyyli ja temperamentti hänen olemisen tavastaan välittyi.
Tämä yksinkertainen esimerkki kertoo siitä, mitä ihmiset pohjimmiltaan kommunikoivat ja välittävät toisille ihmisille ja ympäristölleen. Käsitteellisen informaation, toimintamallien ja sääntöjen välittäminen ei tietenkään ole samantekevää, vaan sille on selkeä paikkansa kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa. Oleellisempi vuorovaikutuksen taso on kuitenkin käynnissä kaiken aikaa tätä pintakerrosta syvemmällä tasolla.
Jokaisesta ihmisestä välittyy kaiken aikaa se, miten hän kommunikoi. Suuri osa vuorovaikutusongelmistamme ei johdu puutteellisesta tiedonsiirrosta tai puutteellisesta informaatiosta, vaan siitä, että vuorovaikutuksen perustavinta laatua oleva taso jätetään lähes kokonaan huomiotta.
Toisin sanoen, hyvään vuorovaikutukseen ei yksinkertaisesti riitä se, että on kohtelias, välittää informaatiota asiallisesti ja on kuuntelevinaan, jos samaan aikaan on esimerkiksi ylimielinen, sulkeutunut eikä lainkaan kiinnostunut siitä, mitä toinen sanoo. Tämä ylimielisyys, sulkeutuneisuus ja välinpitämättömyys välittyy vuorovaikutustilanteessa aina ensin, ja se vaikuttaa ja värittää kaiken sitä seuraavan kommunikaation. Oma olemisen tilamme on se vuorovaikutuksen puoli, jonka toiset ihmiset todelle muistavat jopa vuosikymmenten jälkeen.
Käytä silloin tällöin hetki aikaa tämän syvemmän vuorovaikutustason tarkasteluun omassa elämässäsi (koti, ystävät, työyhteisö, luonto), ja pyri sitten tekemään tarvittavat muutokset, jos havaitset niille tarvetta. Aloita ensin itsestäsi äläkä pyri muuttamaan tai syyttämään toisia. Tulet huomaamaan hyvin nopeasti, että jos ongelmat tällä vuorovaikutustasolla korjataan, niin ihmisten välinen oleminen, kommunikaatio, informaation kulku ja palautteenantotaito tulevat nousemaan täysin toiselle tasolle, eikä se jää näkymättä käytännön toiminnassa ja tuloksissa.
Muutosten toteuttamisen vaikeus – miten sinä reagoit?
Muutosten toteuttamisen vaikeus – tai helppous – riippuu aina toteuttajasta. Pallo on nyt sinulla, hyvä lukija. On vain itsestäsi kiinni, mihin suuntaan valitset kulkevasi. Minne sitten kuljetkin, kulje hyvin!
