Muutosten aikaansaaminen ei ole aina helppoa. Uusi alku jännittää ja mietityttää, mutta myös pelottaa. Ihmiset pitävät viimeiseen asti kiinni vanhoista tavoista, tottumuksista ja uskomuksista. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti mukavuudenhaluisia, ja kaikki uusi tarkoittaa mukavuusalueelta poistumista. Ihmislaji tykkää rutiineista, sillä ne tuovat turvaa – ja sitähän se tuttu on täynnä: rutiineja. Ihmisaivot oikeastaan tekevät kaikkensa, jotta ne voisivat pitää kiinni tutusta ja turvallisesta, jopa alkavat rakentamaan suurta uskomusjärjestelmää, joka palvelee tätä tuttua ja turvallista ajattelutapaa.
Rutiinit ja erilaiset lokeroinnit tiettyyn rajaan asti ovat hieno keksintö: ne helpottavat arkea ja tekevät siitä ennustettavan. Kun noudatetaan rutiineja, aivoista vapautuu tilaa muihin, ennakoimattomien tilanteiden käsittelyyn paremmin. Joskus rutiineihin liika takertuminen saattaa kuitenkin olla esteenä muutosten toteutumiselle. Miten sitten helpottaa sitä, että muutosten aikaansaaminen toteutuu?
Muutosten aikaansaaminen vaatii usein irtipäästämistä
Kun kävin Sonja Kaunismäen ja Ilkka Koppelomäen Passion Test -workshopin, tutustuin aikomus-huomio-irtipäästäminen-teoriaan, joka tunnetaan myös nimellä vetovoiman laki. Workshopin pitäjät puhuvat siitä menestyksen kaavana). Minä ymmärsin teorian niin, että sitä noudattamalla voi todennäköisemmin saada sen, mitä toivoo eli joku muutos voisi tapahtua. Teoria on mielenkiintoinen ja sai minut ajattelemaan sitä, miten itse sitä elämässäni noudatan tai en noudata.
Aikomus-kohdassa tärkeää on tietää, mitä tahtoo – eli täytyy tulla tietoiseksi omista tavoitteistaan. Huomio meinaa sitä, että jotta muutokset pääsisivät tapahtumaan, on henkilön huomion oltava itse asiassa. On oikeasti yritettävä sitä, mitä tahtoo: tavoitella täysillä haluamaansa muutosta. Ja sitten, kun on kiinnitetty haluamaansa asiaan huomiota ja tehty kaikkensa sen eteen, on osattava päästää irti. Luulen, että tämä on se kaikista vaikein vaihe monelle. Irti päästäminen antaa asialle vapauden tapahtua. Tuskin monikaan hyvä asia tapahtuu väkisin runnomalla. Jos ajaa asiaansa/muutosta kohti tavoitetta kaasu jalassa loppuun asti; hengellisesti kuvattuna energia ei pääse vapaasti liikkumaan, vaan se tapetaan väkisin runttaamalla. Mutta kun osataan päästää irti, niin ikään kuin annetaan universumin hoitaa asia loppuun, jos sen on tarkoitettu niin.
Muista muuttua joka tasolla
NLP-opintojeni aikana olen tutustunut ihmisestä löytyviin eri tasoihin: tasot ovat ympäristö (1), käyttäytyminen ja ajattelu (2), taidot ja kyvyt (3), uskomukset ja arvot (4), identiteetti (5), sekä henkisyys (6). Jos ajatellaan muutosten onnistumista ja varsinkin muutoksen pysyvyyttä, niin muutosta kannattaa tarkastella tasojen kautta. Jos muutos tapahtuu vain ympäristön tai käyttäytymisen tasolla, niin se ei ole kovinkaan todennäköisesti pysyvä muutos. Jotta ihminen voi oikeasti muuttua, tulisi muutoksen tapahtua identiteetin ja henkisyyden tasoilla. Pienellä osalla ihmisistä pelkkä jatkuva tekeminen (eli siis käyttäytymisen taso) sekä ympäristön muutokset saavat kyllä aikaan suuremmankin muutoksen, mutta yleensä suurten muutosten tulee tapahtua syvemmillä tasoilla.
Tämä ilmiö on havaittavissa niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin laihtuminen. Mietitäänpä vaikka hetki kaikkia niitä kymmeniä ja kymmeniä laihdutusohjelmia, joissa ihmiset laihduttavat hurjasti kiloja. Ja niin surullista kuin se onkin, muutaman vuoden päästä ovat samassa tilassa painonsa kanssa kuin ennen ohjelmaakin (näitä laihduttaneita ihmisiä on seurattu ohjelmien jälkeen). Näissä ohjelmissa on kyllä tehokkaasti piiskaavat personal trainerit, huippuunsa hiottu ruokavalio ja todellakin tarpeeksi sitä kalorivajetta. Mutta identiteettitasoa ei olekaan otettu mukaan tähän muutokseen.
Toinen jokapäiväinen esimerkki identiteettitason muutoksen tärkeydestä on lastenkasvatus. Jos todella haluat, että lapsesi alkaisi ajattelemaan asioista eri tavalla, alkaisi käyttäytymään eri tavalla ja suhtautuisi sinuun eri tavalla, tulee sinun vaikuttaa lapsesi kaikkiin tasoihin. Ei riitä, että komennat päivästä toiseen älä ja ei-käskyjä tai vaikutat vain ympäristöön vaikkapa riistämällä häneltä rangaistukseksi leluja. Sen sijaan keskustele hänen kanssaan, kehu häntä kaikissa asioissa, missä ikinä pystyt, anna hänelle turvaa ja paljon erilaisia kasvualustoja monipuoliselle henkiselle kasvulle. Anna hänelle tunne ja tieto siitä, että hän on hyvä ihminen. Haasta hänen ajattelunsa, uskomuksensa ja arvonsa hänen ikätasonsa mukaisesti. Kerro, missä hän on hyvä. Rakasta häntä ja näytä rakkautesi. Jotta lapsi osaisi oikeasti muutakin kuin pelon (tai kiristyksen, lahjonnan tai uhkailun) kautta oppia, niin hän todella tarvitsee vahvistusta ja tukea muillekin tasoille kuin vain ympäristöön ja käyttäytymiseen liittyen.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Jostakin pois vai jotakin kohti?
On olemassa sanontoja, jotka menevät jotakuinkin niin, että kiinnitä huomiosi siihen, mitä haluat kasvattaa tai minkä haluat kasvavan ja se, mihin energiasi suuntaat, on altis muutokselle. Eli mene sitä kohti, mihin haluat, ei sitä kohti, mistä haluat pois. Toiset ihmiset ovat luonnostaan ”jotakin kohti” -ihmisiä ja toiset ”jostakin pois” -ihmisiä. Molemmilla on omat hyvät paikkansa yhteiskunnassa, ja esimerkiksi toisessa ammatissa tarvitaan voimakkaasti jotakin kohti menemistä kun taas toisessa ammatissa tarvitaan taitoa hankkiutua eroon jostakin.
Myös jokaisen oma henkilökohtainen aikajänne on erilainen: toisilla tulevaisuus (ja sitä kautta halutut muutokset) ovat alitajunnassa paljon pienemmässä osassa kuin historian osuus. Tämäkin saattaa vaikuttaa muutosten onnistumisprosenttiin. Tässä siis muutama esimerkki siitä, miten ihmisten ainutlaatuisuus ja erilaisuus saattavat vaikuttaa muutosten onnistumiseen.
Muutosta helpottaa myös siis se, jos ajatellaan konkreettisesti asioita, joita muutos tulee antamaan ja mitä tulee tapahtumaan sitten, kun muutos on toteutunut. Esimerkiksi elämäntapamuutoksessa kannattaa mieluummin ajatella ruokia, joita saa syödä, ei ruokia, joita ei saa syödä. Kannattaa keskittyä niihin asioihin, joita saa tehdä ja jotka mahdollistuvat elämäntapamuutoksen myötä.
Tähän asiaan liittyykin psykologisessa kirjallisuudessa kuvailtu itsesuggestio. Kansankielellä ja muutokseen liitettynä se tarkoittaa sitä, että henkilö kuvittelee keskittyneesti ja todella tarkasti elämänsä muutoksen jälkeen. Hän siis elää mielikuviensa avulla arkea, jonka hän saavuttaa muutoksen jälkeen. Hän kuvittelee, miltä silloin tuntuu, miltä näyttää, miltä kuulostaa.
Sitä todennäköisempää muutos on, mitä enemmän ihminen tekee itsesuggestiota, sillä tämän tekniikan avulla ihminen syöttää alitajunnalleen tavoitteen. Alitajunta sitten hoitaa suunnitelman sille, miten tämän tavoitteen voi saavuttaa. Kun suunnitelma on valmis, henkilö saattaa kokea suurta inspiraatiota tai ”pakottavaa tarvetta” tehdä jokin asia, joka yllättäen johtaakin muutoksen tielle. Henkilö saattaa vain elää intuitionsa mukaan, mikä sitten viekin yllättäville (tai oikeastaan ei-niin-yllättäville) teille…
Muutosten aikaansaaminen – pelkkä positiivisuus ei riitä
Kliseisesti voisi todeta, että positiivinen ajattelu varmasti auttaa muutoksen käynnistymisessä, läpikäymisessä sekä muutoksen pysymisessä. Mutta pelkällä positiivisuuden hokemisella ei varmasti kukaan ole koskaan saanut ajatteluaan muutettua. Tarvitaan tosiaan niitä muidenkin tasojen muutoksia, myös tässä asiassa. Positiivinen ajattelu kannustaa välitavoitteiden saavuttamiseen ja todennäköisesti myös auttaa huomaamaan niiden saavuttamisen helpommin.
Positiivinen ajattelu saattaa luoda enemmän toivoa muutoksen toteutumiselle sekä auttaa valamaan uskoa itseen, jolloin muuttujan rooliin on helpompi sujahtaa. Yleensä positiivisuus on myös yhteydessä kiitollisuuteen, mikä taas on monilla ihmisillä arkeakin kannatteleva voima; niin tasaisena aikana kuin muutoksenkin aikana.
Artikkelin kirjoittaja Emmi Jansson on reilu kolmekymppinen neljän lapsen onnellinen äiti, yrittäjä ja yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on tosi kallellaan psykologiaan. Itsensä kehittäminen onkin hänelle elämänmittainen haaste. Emmi rakastaa pienten ja isojen asioiden pohtimista ja puhuukin usein elämästä ja kuolemasta, unelmista, intohimoista, intuitiosta, kommunikaatiosta ja merkityksellisyydestä. Emmi voimaantuu liikunnasta, luonnosta, hyvistä keskusteluista, lukemisesta, musiikista, herkullisesta ruoasta ja erityisesti lasten kanssa olemisesta.
