Se mihin keskittyy, se lisääntyy.
Unelma saa siivet, kun lähtee keskittymään unelmaan liittyviin asioihin.
Uskallan sanoa ääneen unelmani. Mikä on pahin mitä voi tapahtua? Se, että unelma ei toteudu. Se että joudun naurunalaiseksi.
Minua kuvaillaan haaveilevaksi hörhöksi. Mitä sitten, jos pelkoni toteutuvat ja leimaudun epäonnistujaksi tai haaveilevaksi hörhöksi? No, tähän vastaan sisäisessä vuoropuhelussani, että mitään pahaa ei voi tapahtua. Olen se kokeileva tekevä ja aktiivinen haaveileva hörhöilijä, joka menen tienraivaajana itkien edellä ne itkut, mitä kokeilijan, heittäytyjän ja sydämen kuuntelijan pitää vuodattaa.
Tuskan ja yrittämisen haasteiden kyyneleeni ovat korpikuusen sitkeästä kasvustosta lähtevää. yrittäjyydestä, erähengestä ja suomalaisesta kansanluonteesta kumpuavaa. Joko onnistun tai en onnistu unelmani toteuttamisessa. Olen kuitenkin yrittänyt. En jää katumaan, etten uskaltanut. Minä uskallan. Olen pitänyt intohimon ja unelmani liekkiä yllä. Se on tärkeää. Olen elänyt joka hetki.
Unelma luonnonmukaisesta elämästä
Itselläni on suuri unelma mikä liittyy luontoon ja luonnonmukaiseen elämään. Haluan joskus olla kirjailija, joka elättää itsensä luovalla työllä luonnosta nauttien ja niin, että luonto on aina osa tarinoitani ja elämääni.
Jo lapsena kävin partiota, vaeltelin kissan ja koiran kanssa luonnossa etsien luonnonmateriaaleja, keräten sieni ja marjoja, tehden tauluja luonnonmateriaaleista, kirjoittaen runoja, laulaen ja näytellen tarinoita koulukaverin kanssa. Niissä esteettiset asiat, kauneus ja luonto olivat aina keskeisessä osassa. Lisäksi hiljaisuus ja oma rauha ovat aina olleet merkittävä osa hiljaista unelma olotilaani.
Ihminen ja luonto kytkeytyvät yhdessä unelmaani, ei toisistaan irrallisena vaan luonnollisesti, kytkeytyen toisiinsa. Tätä mysteeriä ja kombinaatiota olen halunnut elää joka elämän osa-alueella, niin työssä, ihmissuhteissa kuin elämänfilosofiassa.
Miten sain selville perimmäisen unelmani? Kysyin itseltäni viisi kertaa; miksi.
Miksi haluan tehdä työtä? Koska haluan kehittyä ja olla itsenäinen.
Miksi haluan kehittyä ja olla itsenäinen? Koska haluan kehittyä ihmisenä ja vaalia luovuuttani.
Miksi haluan kehittyä ja vaalia luovuuttani? Koska kaipaan itseni ilmaisua ja omaa tilaa.
Miksi kaipaan itseni ilmaisua ja omaa tilaa? Koska rakastan hiljaisuutta, luontoa ja se antaa minulle mielenrauhaa ja onnellisuutta.
Kirkas mieli
Seuraava ote on Kiinalaisten ZEN mestareiden runoista. Zenmestari Sheng-Yen kuvailee sitä elämänfilosofiaa, mitä itse haluan elää:
”Todellinen luonto on puhdas ja syvä kuin kirkas ja tyyni vesi. Vihan tai rakkauden hämmennys nostattaa mielenkuohujen aaltoilua. Lakkaamatta vellovaa, syvimmän luonnon samentavaa. Mielenkuohut ja tietämättömyys kasvavat alati, tiedostamatta.
Toiseen tarrautuva itse on kuin mudasta samentuva vesi. Toisen liikuttama itse on kuin heittäisi rasvaa tuleen. Ulkomaailma on kaaosta, totta vain itse; kun kaaosta pidetään todellisena, syntyy itse. Jollei itseä synny laisinkaan, intohimot, ikiaikoja roihunneet, muuttuvat jääksi.
Sen tähden mestarit aina ensin tyhjentyvät itsepetoksesta. Kun itseyden harha on poissa, miten ulkomaailma voisi olla este? Joustavaa ja mukautuvaa on unohdetun itsen toiminta. Aina urautumien ilmaantuessa, tiedostat ne välittömästi.
Tiedostamisen hetki on valaistumista. Ja kun ajatus palaa kirkkauteen, kaikki jäljet pyyhkiytyvät pois. Tuo hetki on virkistävä. Virkistävä, levollinen, verraton, riippumaton, rauhaisa, sopusointuinen. Ei ole mitään sen vertaista.”
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Tiedostamisesta toimintaan
Lähdin itse pala palalta rakentamaan unelmaani, kun elämääni tuli oikeita ihmisiä tuomaan peiliä unelmastani. Ensin lähdin tavoittelemaan hyvää oloa sisäiseen olotilaani. Elin elämän ruuhkavuosia jokseenkin ”laput silmillä” tiedostamatta siis suurperheen arjen ja finanssimaailman tulos- ja tavoitehakuisen työn tiimellyksessä.
Itselläni on aina ollut sisäsyntyinen mekanismi tehdä työtä kuin työtä motivoituneesti, ilon irti ottaen ja tunnollisesti. Niinpä annoin paljon työlleni ja ihmiskohtaamiset sekä ratkaisujen ammentaminen ihmisten taloudelliseen hyvinvointiin tuotti iloa. Kouluttauduin yhä lisää omalla erikoisalallani.
Samalla kuitenkin tiedostin ajan heikot signaalit. Sen miten robotit ja tekoäly tulevaisuudessa valtaavat monia toimialoja, myös finanssialaa. En ollut mitenkään oman alani erityisasiantuntijana ”turvassa” digitalisaation aiheuttamalta työpaikkojen paolta vaan tiedostin ympärilläni jatkuvien YT-neuvottelujen surullisia ihmistarinoita.
Ymmärsin myös mahdollisuuden mitä tilanne tarjosi. Aloin keskittämään osan kouluttautumisestani täysin eri toimialoille. Keskityin kouluttautumaan hyvinvoinnin, liikunnan ja luontotoimialan tehtäviin. Olin seurannut tilastoja Suomen ikääntyvästä väestörakenteesta, nuorten varhaisesta eläköitymisestä, masennuslääkkeiden suurimmasta menekistä muiden lääkkeiden joukossa, liikkumattomuuden ongelmista, tuki- ja liikuntaelinsairauksien haitoista istumatyöntekijöille, avioerotilastoista, huostaanotoista. Olin myös seurannut työpahoinvoinnin ilmiöitä silmästä silmään eri yhteyksissä.
Nykyään ei enää kuljeteta pitkän uran tehnyttä ihmistä juhlakulkueessa, värkätä hänelle muistorikkaita ja positiivisia tarinoita työvuosilta, järjestetä erikseen juhlia työvuosien päättyessä pitkän rupeaman jälkeen. Niistä ei enää hehkuteta. Pinnalla ovat enemmän negatiiviset uutiset. Kaikki nämä kertovat jotakin yhteiskunnan nykytilasta.
Uskalla unelmoida
Ihmiset kuitenkin rakastavat selviytymistarinoita. Siksi on erityisen tärkeää hehkuttaa, innostua, riemuita, suorastaan häikäistyä intohimon tuomasta tunteesta, kun sinulla herää tahtotila unelmasta. Kellä onni on, se onnen kätkeköön. Ei se niin ole. Vaan kellä onni on, se tuplatkoon onnensa.
Miksi emme antaisi toisillemme vertaistukea siinä, miten unelmia kohti voi edetä askel askeleelta. Valaen toisillemme luottamusta siihen, että elämätöntä elämää ei kannata jättää taakseen. Jokainen hetki voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen. Haluatko silloin katua elämässä tekemättömiä asioita. Minä en ainakaan halua katua.
Unelmointi voi olla hyvin konkreettista. Voit piirtää aarrekartan, mihin visualisoit kaikkea mitä elämältä haluat. Siinä voi olla konkreettisia kuvia, symboleita, värejä, muotoja. Sitä mikä sinulle kuvaa omaa unelmaasi tai unelmatilaasi?
Voit elää mielessäsi sen unelmatyösi päivän, jota elät. Ketä tapaat päivän mittaan? Millainen työhuone sinulla on? Mitä aistielämyksiä ympärilläsi on, mitä hajuja, makuja ja ääniä? Oletko ulkona vai sisällä, modernissa vai vanhanaikaisessa ympäristössä? Onko siellä kauniita asioita ympärilläsi? Onko tila väljä vai täynnä erilaisia tavaroita?
Vetovoiman lain mukaisesti vedät puoleesi sitä mikä on jo sinussa. Hyvä vetää puoleensa hyvää, ongelmat vetävät ongelmia. Onko ympärilläsi paljon vai vähän ihmisiä? Mitä aamulla puet päällesi? Kenen kanssa lounastat? Voit päivätä unelmasi, milloin se on olemassa ja elät sitä.
Näe itsesi unelmatilassa. Vedät vetovoiman lailla puoleesi asioita, joita haluat. Raha vetää puoleensa rahaa. On tärkeä, että jos haluat yrittäjäksi, rahauskomuksesi on lähtökohtaisesti hyvä ja olet käsitellyt mahdolliset negatiiviset uskomukset rahaan liittyen.
Kun käyttäydymme siten kuin haluamme elää, olemme askeleen lähempänä omaa itseämme ja unelmaamme. Raha on samaa energiaa. Vältän itse nykyään ottamasta suorituskeskeisiä välitavoitteita elämässä ja kuuntelen mieluiten kehollista ja intuitiivista ohjausta siitä mihin suuntaan mennä valinnoissa. Ajattelen niitä positiivisia asioita, joita kohti haluan mennä. Kysymys Mitä haluan? Missä näen itseni kahden ja viiden vuoden kuluttua selkiyttää unelmasuunnistukseni horisonttia.
Minä hengitän – siis olen
Mikä on olemassaolon tarkoitus? Miksi olemme täällä? Työ on osa ihmisen identiteettiä. Se määrittää osaltaan ihmistä. Se luo taloudellista turvallisuuden tunnetta ja turvallisuudentunne on yksi ihmisen syvimmistä tarpeista.
On tärkeää pitää monia oljenkorsia. Ihmisyys itsessään on tärkein. Itsensä rakastamisen tehtävä on suuri ja valtava. Se mitä haemme pitkin ikäämme; saada antaa ja vastaanottaa rakkautta. Tälle ja itsetuntemuksen kehittämiselle on tärkeää antaa aikaa ja tilaa elämässä. Kaikki hyvä kumpuaa tästä; intohimomme ja unelmat saavat siivet, kun arvostamme, hyväksymme ja rakastamme itseämme. Mukana elämän tärkeissä asioissa ovat ihmissuhteet, rakkauselämä, omat mielenkiinnon kohteet, harrastukset, itsensä kehittäminen ihmisenä ja työelämän kautta. On hyvä antaa aikaa läsnäololle ja levolle, jotta luovuus, terveys ja hyvä elämänenergia pysyvät yllä.
Tunne ja tunnusta itsesi
Miten opimme löytämään omat vahvuutemme? Tiedämme ne asiat, joista ystävät ja tuttavat sekä kollegat meitä kehuvat. Itse olen tutkinut itseäni niin, että on ollut peilinä ja vertaistukena ihmisiä. Se mihin keskittyy, se lisääntyy.
Olen lukenut myös paljon itsetuntemukseen liittyvää kirjallisuutta, kuunnellut musiikkia ja webinaareja, tulevaisuustutkijoita, käyttänyt itse monia menetelmiä kuten enneagrammi, tunnelukkotesti (Kimmo Takanen), Luontaiset taipumukset, Reissin motivaatioprofiili (RMP) ja erityisesti työelämän tarpeisiin uravalmennukset (Career Storm Navigator) ja Belbinin tiimiroolitesti. Uskon siihen, että itsensä johtaminen ja vastuun ottaminen muuttuvassa maailmassa on työelämän taidoista tärkeimpiä.
Vanhat uskomukset pitää kitkeä pois unelmien tieltä. Ajatusten sitomana etäännyt todellisuudesta. Todellisuus ja alkujuurillesi meneminen löytää unelmasi. Ne ovat olleet aina sinussa, olemassa ja halutessasi voit löytää intohimosi uudelleen. Seuraa omaa luontoasi, vaeltele vapaana ja huolettomana.
Hiljaisuudessa, kenties luonnossa oivallat oman syvimmän luontosi ja unelmasi oman elämäsi osalta. Rentous ja luovuus kulkevat käsi kädessä. Kun pysähdyt tiedostamaan itsesi osana luontoyhteyttä, löydät kenties syvimmän unelmasi hiljaisuudessa itsesi kanssa. Lopulta unelma voi olla vain pienten asioiden päässä siitä kun jo olet. Muistetaan, että elämä on läsnäolevissa hetkissä, tässä ja nyt.
Artikkelin kirjoittaja Vuokko Isokorpi on tamperelainen, maaseudun juuret omaava positiivinen ja innostuva oman elämänsä ”muutosagentti”, joka on rohkeasti siirtynyt pankkimaailmasta luontopoluille. Vuokko on äiti neljälle ihanalle lapselle ja hänen innostuksenkohteita ovat lempeä liikunta, läsnäolo, sydänyhteys, luonto voimauttajana, vapaaehtoistoiminta sekä eettiset arvot.
