Kaikilla on unelmia ja yleensä yksi näistä unelmista on sellainen vähän suurempi, jonka toteuttaminen on vaivannäön takana. Kuitenkin puhuttaessa unelmista hukkaamme usein polttopisteen. Emme osaa integroida unelmaamme osaksi nykyistä elämäämme. Unelma voi tuntua liian suurelta ja kaukaiselta. Silloin se kannattaa pilkkoa pienempiin osiin. Toisaalta unelma voi tuntua myös epävarmalta. ”Minulla on unelma”, mutta onko tämä oikeasti minun unelmani vai kuvittelenko elämäni muuttuvan taianomaiseksi, kun unelmani on toteutunut?

Minulla on unelma – mutta annanko sille tarpeeksi aikaa?

Unelman saavuttaminen voi toisinaan tuntua työläältä, mikä on jonkin aikaa ihan OK, mutta se ei saisi aiheuttaa stressiä ja vastustusta. Silloin se unelma ei tule sielusta vaan ulkopuolisista odotuksista, olkoonkin että ne ovat ihmisen omia odotuksia. Kun kuilu tosielämän ja unelmien välillä on liian suuri, niin siitä seuraa turhautumista. Turhautumisesta taas seuraa näköalattomuutta. Unelmalleen kannattaakin antaa aikaa, eikä itseään tulisi pakottaa jahtaamaan unelmaansa kuin koira häntäänsä. Silloin siitä tulee jotakin muuta kuin unelma, jopa omatekoinen helvetti.

Taivaaseen pääsy ei ole helppoa, sanotaan, mutta kyllä sen minusta pitäisi olla helpompaa.

Teemme omasta aloitteestamme asioista turhan vaikeita, kun tulkitsemme ne haastaviksi ja kun haluamme muutosta oman hyvinvointimme kustannuksella. Muutoksessa, kuin unelmansa toteuttamisessakin, on syytä pitää mielessä pari seikkaa. Ensimmäisenä on vertaileminen. Miten ihmeessä voisimme kirjoittaa ensimmäisenä yrityksenämme kirjailijana klassikkoteoksen ja yltää Sinuhe egyptiläisen tasolle? Luovumme hankkeesta ennen kuin se edes ehti käynnistyä. Toiseksi: Kun unelmaa halutaan liian kiihkeästi, niin realiteetit unohtuvat. Verrataan taas (!) omaa yritystä johonkin jo valmiiseen pakettiin, jota yksi tai useampi ihminen on rakentanut vuosia. Tiili tiileltä seinäkin valmistuu; ei se vain ole siinä.

Siispä on oltava kärsivällinen ja suostuttava antamaan unelmilleen aikaa, jos haluaa nähdä niiden toteutuvan – oikeasti. Tietyt tavoitteet kannattaa asettaa kuukausien päähän, ei viikon tai kahden päähän. Realismin mukana oleminen liittyy siihen, että sen sijaan, että hyppäät tyhjän päälle, otatkin harkitun riskin. Tämä tarkoittaa sitä, että valitset aluksi tehdä jotakin osa-aikatyötä ja kokeilet, onko unelmallasi siivet. Jos sillä ei ole siipiä, niin et menetä kaikkea yhdessä yössä. Suhtaudut myös unelmaasi vähemmän stressaavasti.

Minulla on unelma – mutta onko rimani liian korkealla?

Nuorena minulla oli kovat tavoitteet elämässä. Halusin valmistua yliopistosta. Kun olin valmistunut sieltä, niin halusin valmistua sieltä uudestaan, kaikista korkeimmalta tasolta. Myönnän, että rima oli hullun korkealla. Elämässäni oli hyvin stressaavia aikoja, jolloin ajattelin, että tämähän on hullun hommaa. Tästä ei edes makseta mitään. Alun perin unelmalta tuntunut asia alkoikin pikkuhiljaa muuttua mielessäni vastakohdakseen. Harvoin huomaamme sitä itse, että näin on todellakin käymässä tai kenties jo käynyt. Ihmettelemme, miksi voimme pahoin tai olemme epävarmoja unelmastamme.

Emme myönnä emmekä hyväksy unelman uudelleen arviointia, koska se merkitsisi epäonnistumista. Kyse ei siis ole luovuttamisesta melkein maalissa vaan siitä, että antaa enemmän joustoa itselleen. Tekee vaikka välillä sitä duunia ja hankkii itselleen pääomaa, jonka turvin taas jatkaa. Itselläni homma sujui niin, että kävin osa-aikatyössä ja opiskelin. Totta kai minua harmitti se, etten voinut kirjoittaa tutkielmaani koko työaikaani ja että jouduin tekemään jotakin toissijaista toimintoa. Toisaalta tällainen kahden identiteetin toimijuus antoi minulle perspektiiviä asioihin. Ei ollut vain elämää väitöskirjan kanssa, vaan oli myös muuta elämää. Ja hyvä niin, koska sitä sokeutuu omalle suorittamiselleen.

Jos olisin ollut fiksumpi, niin olisin tehnyt vuorottain työtä ja vuorottain tutkimusta; en olisi tunkenut kaikkea kuten perheen perustamista, työssä käymistä ja koliikkilapsen kantoa sekä opiskelua samaan koriin.

Kun elämästä tulee suorittamista, niin siitä tulee ilotonta. Unelmat ovat tärkeitä, koska ne tavallaan pitävät meidät hengissä. Ne antavat elämälle merkityssisältöjä ja päämääriä, jotka todeksi elettyään ihminen voi olla tyytyväinen itseensä ja omaan tekemiseensä. On kuitenkin hyvä välillä käydä siellä oman päänsä sisällä kuulostelemassa, ollaanko miten reunalla. Sillä reunalla olossa on se huono puoli, että sieltä voi myös pudota. Emme halua pudota masennukseen tai epätoivoon. Mikä se sellainen unelma on?

Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.

Tasapainon merkitys

Elämä on tasapainossa, kun oma unelma palvelee tiettyä päämäärää muttei ole koko elämä. Siinä kohtaa, kun unelman tavoittelu alkaa pitkällä aikavälillä koetella koko perheen henkistä ja fyysistä jaksamista, niin unelma ei olekaan enää unelma. Se on epäunelma ja turhautumisen lähde. Monet yrittäjät voivat varmasti samaistua mielikuvaan koko perhettä koettelevista ajoista. Jokainen perheellinen yrittäjä tietää, miten hiton vaikeaa se joskus voikaan olla. Tuleeko tuosta nyt mitään? Mitä olet oikeastaan tekemässä? Milloin tulokset alkavat näkyä, arjessa? Sekä omat että toisten kysymykset kiertävät kehää omassa mielessä.

Tällaisessa tilanteessa on syytä kysyä itseltään, mitä onkaan tekemässä ja onko oma unelma tavoittelemisen arvoinen. Jos se on sydämen unelma, niin toteuta se, soraäänistä huolimatta. Toteuta se silti niin, että kaikki hyötyvät ja ovat samaa mieltä pitkällä tähtäimellä. Toki hetkellisesti meistä kaikki tarvitset vähän ylimääräistä tukea ja joustamista, kunhan se ei veny vuosiksi. Onkin tunnistettava, milloin kyseessä on unelma ja milloin taas ei. Milloin on menty liian pitkälle oman jaksamisen tai toisten jaksamisen kustannuksella?

Unelma ei ole kuitenkaan turhaan sinussa, koska se herättää sinut eloon. Ainakin se oli sen alkuperäinen tarkoitus! Jos unelmasi tarkoitus on muuttunut muuksi, niin joko luovu unelmastasi, päivitä unelmasi tai jatka samaan malliin (tervetuloa hermoromahdus!) Suosittelen keskimmäistä vaihtoehtoa sekä yksittäistapauksissa myös irti päästämistä.

Tiedostaminen on läpimurtokohta

Muutos voi tapahtua esimerkiksi kirjoittamalla ylös, mikä omassa unelmassa on hyvää ja toimivaa ja mikä taas ei sitä ole. Tiedostaminen on läpimurtokohta muutoksessa kuin muutoksessa. Voi kysyä, kuinka oma tulkinta tilanteesta vastaa todellisuutta vai vastaako se. Monista turhista stressinaiheista ja monimutkaistamisista voi vihdoin seurata tarkoituksenmukaista toimintaa.

Voit myös esittää kysymyksen unelmallesi. Lupaatko olla elämässäni sen myötä- ja vastoinkäymisissä? Jos se nyökkää, edes hiljaa, niin kiitä sitä ja anna sen sitten olla. Mutta älä anna sen käyttäytyä niin kuin pieni lapsi, joka haluaa jatkuvaa huomiota ja kiukuttelee sitä saadakseen. Ensin olit sinä ja vasta sen jälkeen sinun unelmasi.

Joskus unelmamme kasvavat meitä suuremmiksi ja uskomme, että ne ovat ehdottoman tärkeitä toteuttaa, koko ihmiskunnan hyväksi. Näin voi olla suurissa kriisitilanteissa, joissa kysytään kestävyyttä ja henkistä lujuutta. Niinpä unelmallasi, sekä sen merkityksellä juuri sinulle, on väliä. Mistä sinä olet valmis luopumaan? Tiedätkö olevasi onnellinen, kun unelmasi toteutuu vai luuletko vain olevasi sitä? Luulemisen ja tietämisen välillä on eroa enemmän kuin osaamme kuvitellakaan.

Voimme luoda varmoina omat unelmamme vain silloin, kun todella tiedämme niiden olevan omia unelmiamme.

Artikkelin kirjoittaja Tea Holm

Tea Holm on teologi, filosofian tohtori ja vapaa kirjoittaja. Hänellä on tekeillä tietokirja liittyen kuolemanjälkeisen elämän tutkimukseen. Hän on perustanut Kirjailijan Blogin, jossa julkaistaan kirja-arvioita ja jossa eletään kirjailijan elämää.

{"email":"Email address invalid","url":"Website address invalid","required":"Required field missing"}

LAHJASI

TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet

Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.