Punaisen pirtin portailla koko maailma (Peppi Anniina) on inspiroiva ja kaunis, pieni runoteos.
”Muutama vuosi sitten asuin kaupungissa ja haaveilin maallemuutosta, taulujen maalaamisesta ja rakkaudesta. Tällä hetkellä asun rakkaani kanssa maaseudulla ja olen pitänyt jo useita taidenäyttelyitä ympäri Suomea.”
Elämänmuutos on mahdollinen
Elämänmuutos on prosessi, jossa vanhasta luovutaan ja uudelle tehdään tilaa. Se on joskus voimia vievää, joskus taas onnellista. Muutos toi erään runoilijan elämään pieniä asioita isojen asioiden sijasta. Siinä asui onni, sekä runo ja hiljaisuus.
Kyseessä on runokirja paitsi muutoksesta ja unelmista sekä niiden toteutumisesta myös itsensä kohtaamisesta. Monet samanaikaiset muutokset voivat olla haastavia, mutta joskus niihin on pakottava tarve. Sisäinen pakko ajaa uusille urille.
Tämä runoteos kertoo aivan ihanalla tavalla siitä, mitä tunteita ja ajatuksia muutos herättää. Ääneen luettuna se tulee iholle. Mutta minua se ei haittaa.
”Sinä päivänä taivaalta satoi värejä.”
Tämä runoteoksen runot ovat loistavia. Paperille putoilevia sanoja jää ihmettelemään lukiessa. Ja juuri niistä sanoista tunnistaa itsensä: oman kaipuunsa muutokseen ja elämän väreihin. Jokainen maalaa itse elämänsä värit.
Runokirjan nimi Punaisen pirtin portailla koko maailma on hetkeen pysäyttävä. Voiko jonkun kokonainen maailma olla jonkin pienen pirtin portailla? Lukiessa ymmärtää, että kyllä voi.
Runot itsessään ovat elämän ihmeitä. Luen ihmeissäni sanoja paperilta: ”Miltä tuntuu, kun sataa läpi?” Tai että: ”Oletko varma, että näin on parempi?” Ei, en ole enää lainkaan varma siitä, että näin on parempi. Muutosinto puskee pinnan alta. Mikään ei ole enää entisensä.
Luin vastikään Trendi-lehden artikkelin downgreidauksesta työelämässä. Tajusin, että olin itsekin jokin aika sitten vaihtanut uudemman puhelimeni vanhempaan, koska se vastasi paremmin tarpeitani. Eteenpäin meneminen tai ”parempi” ei automaattisesti tarkoita uutta.
Se on myös tämän runokirjan sanoma. Sydämellään elämällä voi elää paremmin ja jopa päästä pidemmälle. Voi päästä perille.
”Pidätkö kiinni, jos putoan?”
Kukin on oman onnensa seppä. Se tarkoittaa sitä, että valitsen sen, mikä tekee minut onnelliseksi. Muut eivät ehkä koskaan ymmärrä valintojani, mutta riittää, että minä itse ymmärrän.
Haluan varmistella elämää. Jos teen niin tai näin, niin seuraahan siitä sitä tai tätä. Ottaahan joku kiinni, jos putoan? Vaikka en tiedäkään vastausta, minä luotan elämään. ”Olet siinä ja otat syliin.” Mutta kuka tai mikä meidät lopulta ottaa syliinsä?
Tätä runoteosta voi lukea myös avaamalla sen siitä kohtaa kuin mieli tekee. Teen niin ja luen runon Valkoinen susi: ”Muut tekivät lumienkeleitä, minä tein lumesta suden. Annoin sille nimen ja silittelin sitä. Unessa kerroin valkoiselle sudelle kaikki mieltäni painavat asiat ja annoin sen mennä.”
Miten suurta elämänviisautta voikaan pieni runokirja sisäänsä kätkeä. Ja kuinka se voikaan rauhoittaa myös lasta, joka pyytää lukemaan lisää. ”Äiti, lue lisää.” Itse otetut valokuvatkin ovat tyynnyttäviä.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Runoilijasta – Tuulta siipien alla, vaikka välillä ei tuullut
Runoilija Peppi Anniina, alias Niina Tervala, kuvailee esikoisrunokirjassaan vieraantumista itsestä ja vähän kaikesta. Muutos ja uusi suhde aiheuttivat epävarmuutta. Ne vaativat suurta rohkeutta.
Jokaisella on omat unelmat. Peppi Anniinan unelma sisälsi maalla asumista ja maalaamista. Se on toteutunut. Nyt hänen elämänsä koostuu paitsi pienistä ihmeistä myös vuodenaikojen vaihteluista.
Niina Tervala kirjoittaa artikkeleita myös Täysii-sivustolle.
