Kun opiskelin draama-linjalla näyttelemistä meillä oli tehtävä jossa piti näytellä tilannetta missä käveli kadulla ja löysi maasta 50 euron setelin. Lavalle mentiin yksin improvisoiden tilanne. Opettaja pyysi olemaan miettimättä omaa toimintaa ennen esitystä. Tarkoitus oli luoda tilanne spontaanisti, omista impulsseista käsin ja huomata itsekin vasta tilanteen kohdalla miten sitä toimisi. Kävelin lavalle. Astelin kuviteltua katua setelin ohi, vilkaisin maahan. Sen jälkeen vilkaisin ympärilleni ikäänkuin näkeekö kukaan, peruutin setelin luokse pari askelta ja nostin rahan taskuuni nopeasti. Raha taskussa jatkoin vihellellen matkaani. Näin meni tilanne kohdallani näytellen.
Pari vuotta tuon näytelmän jälkeen tapahtui kävelin kotiini. Asuin tuolloin Helsingin keskustassa. Vastaani tuli Pauli Hanhiniemi. Muistan sen elävästi. Kävelimme toistemme ohi. Vaikka tuo yllätti minut sen jälkeen tapahtui vielä jotain ihmeellisempää. Oli talvinen, pimeä ilta Kampin ostoskeskuksen liepeillä. Olin vain muutaman sadan metrin päässä kotoa kun yhtä korttelia ennen kotiani huomasin kadulla nipun rahaa. Näin ensin 5 euron setelin, sitten 20 euron seteleitä. Nostin rahat käteeni ja niitä olikin aikamoinen nippu. Katselin ympärilleni. Autot kulki viereisellä kadulla ja ihmiset kävelivät ohitseni. Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän rahoihin mitään huomiota. Olin tilanteessa aika hämilläni.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Löysin ison kasan rahaa kadulta eikä kukaan näyttänyt kaipaavan niitä. Mietin mitä ihmettä teen. ”Löytäjä saa pitää?” Laskin rahat ja siinä oli yhteensä noin 250 euroa. Soitin miehelleni. En voinut uskoa että löydän kadulta yllättäen niin ison summan rahaa ja siihen oli vaikea suhtautua. Suomen laki on sellainen, että yli 20 euron suuruiset rahasummat tulisi aina viedä poliisiasemalle mutta kuka oikeasti toimii niin? Kuka palauttaa rahat poliisiasemalle. Ehkä joku muukin kuin minä, mutta päätin tehdä niin, vaikka lähes kaikki jolle asiasta juttelin pitivätkin minua hölmönä. ”Et kai sä nyt tosissasi harkitse rahojen viemistä poliisille?” Sain mieheltäni parhaan kommentin jonka mukaan päätin toimia ”Jos rahojen pitäminen jää yhtään vaivaamaan sinua ne eivät ole sen arvoisia.” Niinpä vein rahat poliisille. Kolmen kuukauden kuluttua poliisista otettiin minuun yhteyttä… Kukaan ei ollut tullut hakemaan rahoja joten ne olivat laillisesti minun. Sataprosenttisesti hyvällä omalla tunnolla. Löytäjä sai pitää.
Elämässä tulee tilanteita jolloin tutustumme itseemme ja löydämme itsestämme puolia joita emme ennen tienneet olevankaan. Jotkut näistä puolista yllättävät positiivisesti ja jotkut negatiivisesti, mutta on vaikea ellei mahdoton sanoa itsestään etukäteen miten tulisi toimimaan. Aina voi tietysti arvailla mutta totuus voi olla toinen. Elämässä yksi parhaista asioista on tutustua itseensä eri tilanteissa ja yllättyä mitä puolia sitä on onnistunut itseltään kätkemään. Uusille tilanteille alttiiksi asettuminen on paras tapa tutustua itseensä. Rohkeutta tämänkin päivän valintoihin! Kohtaamalla uusia tilanteita tutustut itseesi lähemmin. Anna itsellesi mahdollisuus yllättää itsesi.
