Häpeäidentiteetistä omaan valoon
”Lennä, lennä hetken tulinen lintu. Tee pesä pilvien väliin. Sitä se onni on, ettei hetkeen katso taakseen eikä eteen.” -Tommy Tabermann
Tarinani odotti näkyväksi tuloaan kymmenen vuotta. Nyt kun olen löytänyt oman elämäni intohimon, luontoyhteyden ja intuitioni, koen sisäistä mielenrauhaa. Olen viimein tavoittanut oppimieni arvokkaiden kokemusten ja toteuttamieni suurten elämänmuutosten myötä sydämen yhteyden. Uskallan olla ja elää omana itsenäni, arvojeni mukaan. En vaihtaisi mitään kokemuksiani pois. Niiden avulla olen näkyvä, niiden avulla olen se minä, joka haluan olla, vailla naamioita. Ja olen kiitollinen ja iloinen itsestäni ja elämästäni.
Loppuelämäni ensimmäisenä päivänä, kymmenen vuotta sitten, häpeä ja pelko tulla hylätyksi olivat liian suuria, jotta olisin uskaltanut tulla silloin kokemuksieni kanssa näkyväksi. Kohtasin oman häpeäni jälleen, kun irtisanouduin vakituisesta työstä finanssialalta ja jouduin kohtaamaan itseni ihmisenä työidentiteettini kautta. Molemmissa tapauksissa ulkoinen paine sisäisen lisäksi singautti minut omalta linnunradaltani ulkoavaruuteen. Haluan tarinallani auttaa muita henkiseen ja taloudelliseen ahdinkoon joutuneita naisia ja samalla koko perheitä. Häpeäkulttuuri joutaa romukoppaan.
Suomi on täynnä lukkiutuneita ihmisiä, jotka painivat syyllisyyden- ja häpeäntunteiden kanssa, eivät uskalla tai kykene ilmaisemaan itseään, omia toiveitaan, tarpeitaan, unelmiaan. Meiltä puuttuu kansakuntana vahva rakkauden ja itsemyötätunnon perintö. Hylkäämme itsemme liian usein elämän vaikeuksissa sen sijaan, että olisimme ylpeitä rohkeudestamme toimia ja ottaisimme kokemukset voimavarana ja oppina.
Amerikassa jopa 3/4 naisista, jotka eroavat tai joiden puoliso kuolee, joutuvat köyhyysrajan alapuolelle, vaikka eivät ole siellä ennen tätä olleet. Samaa tapahtuu myös Suomessa, mutta häpeäkansana siitä ei puhuta. Suomessa vallitsee edelleen voimakas häpeäkulttuuri. Eron seurauksista kannetaan syyllisyyttä ja häpeää. Perheet uupuvat ja yhteiskunnallinen pahoinvointi on totta.
Minä erosin avioliitosta tunne- ja finanssikriisin yhdistäessä voimansa samanaikaisesti ja katastrofin ainekset olivat valmiit. Avioeron ajoituksessa ei tule pohtineeksi suhdanteita eikä ajoitusta. Loppuelämäni ensimmäinen päivä oli kesäkuussa 2007, kun muutin erilleni neljännesvuosisadan kestäneestä liitosta, josta syntyi neljä lasta. Tästä erosta lähti iso ratas pyörimään omassa elämässäni. Kun omakotitalomme viimein myytiin kesällä 2008 käräjäoikeuden pesänjakajan toimesta, pitkä ja vaivalloinen prosessi päättyi, mutta siitä alkoi oman identiteetin elämän kestävä rakentaminen. Pääsin elämään omaa elämääni köyhtyneenä ja häpeän kuormittamana, mutta huojentuneena uudesta alusta.
Minä riitän
Avun vastaanottamisen tärkeys on elämän tärkeimpiä oppeja. Kun on tottunut elämään omavoimaisena egonsa varassa ja kriisitilanteessa viimein ottaa apua vastaan, kokee lopulta nöyrtymisen elämälle helpotuksena. Voi päästää irti vahvuuden naamiosta ja hengittää vapaasti, luovuttaa hallinnasta ja antaa elämän viedä. Siinä oppii ottamaan vastaan hyvää. Myötätunto on hädän hetkellä mannaa sielulle. Minun ei tarvitse selviytyä yksin vaan ihmiset haluavat auttaa. Ihmisillä on tarve auttaa toisiaan.
Olin kadottanut identiteettini työntekoon, äitiyteen, pitkään liittoon ja elämän ruuhkavuosiin. Suorittajan ja auttajan rooli on ollut identiteetissäni vahvana ja unohdin itseni tämän roolin alle. Lähdin rakentamaan perustuksia pala palalta. Heitin jo lapsuudesta tulleita uskomuksia ja leimoja romukoppaan. Avasin silmäni näkemään ja ymmärtämään oman potentiaalini, sen sijaan, että kokisin jatkuvaa riittämättömyyttä. Opettelin vähitellen rakastamaan, hyväksymään sekä arvostamaan itseäni äitinä, ihmisenä ja naisena. Kipuilin vaihtuvissa ihmissuhteissa, jotta sain peilejä itselleni näkemään itseni oikeassa valossa. Tähän tarvitaan muita ihmisiä, koska he auttavat sinut avaamaan silmäsi ja näkemään totuuden. Vanhat leimat ja uskomukset on tärkeää karistaa pois ja samalla katkaista myös sukupolvien ketjut, joita ei halua enää jatkaa. Itsensä rakastaminen on lopulta ihmisen tärkein elämäntehtävä. Kun rakastaa itseään, antaa sen tärkeänä perintönä myös omille lapsilleen.
Oman elämän vastuunotto ja riskien ymmärtäminen ja ennakointi säästää monelta pahalta. Kun pitää oman elämänhallinnan, ei anna ulkoisille tekijöille painoarvoa. Tutkin enneagrammeja, astrologiaa, motivaatioprofiileita, positiivisen ajattelun ja itsemyötätunnon filosofiaa. Kävin itsetuntemus- ja kasvuryhmissä oppiakseni omaa käytöstä ja vuorovaikutusta suhteessa muihin.
Sijoita itseesi
Kävin erotilanteen jälkeen aikani terapiassa. Itseeni sijoittaminen on paras sijoitussuositukseni. ”Rakenna oman elämäsi kivijalka, perustukset niin, että vaikka annat siitä 80 % muille, pidä itselläsi 20 %. Näin et luhistu, vaikka menetät tukipilarin, kuten ihmissuhteen tai työn.” Ihmisen vastuu itsestä on elämän mittainen. Itsensä suojelu, rajojen pitäminen ja oman reviirin ”puhtaana pitäminen” auttavat voimaan hyvin. Kun sanot ei toisille, sanot kyllä itsellesi. Oletko itsesi paras ystävä vai vihollinen? Joskus tarvitaan ulkopuolinen ammattilainen avaamaan silmät, jotta voi nähdä hyvää itsessä. Meillä naisilla ”emoina” on usein vahva taipumus ottaa huolta kannettavaksi ja tuntea vastuunkantajana syyllisyyttä toistenkin puolesta.
Ihmisellä on vahva kehittymisen tarve. Koen laittavani rahaa sisäiseen menestymiseeni, kun investoin terveyteeni, hyvinvointiini ja itseni kehittämiseen. Materia ei tuo onnea, mutta rahan manifestointi on tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Kun elän ja olen runsauden ja rakkauden tilassa, vallitsee elämässäni runsauden laki. Itsearvostus antaa meille sitä mitä itsestämme ajattelemme. Siksi on tärkeää vaalia itsestään kauniita ja hyviä ajatuksia ja nähdä itsensä positiivisessa valossa ja ansaitun vaurauden ulottuvilla. Voin vaalia elämässäni hyviä arvoja elämällä hyvässä energiatasossa ja laittamalla hyvän kiertämään virtaavasti ja jatkuvasti. Elämänfilosofiani on antaa muille omastani ja elää virtaavasti, ikäänkuin luontoa mukaillen, virtaavasti, lempeästi ja versoten aina vaan uutta ja uutta. Universumi antaa minulle sen mitä tarvitsen. Luotan hyvään ja antamisen ja kiitollisuuden voimaan.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Elämä nykyhetkessä
Olet sitä mitä ajattelet. Viisi ihmistä kenen seurassa vietän eniten aikaa määrittävät myös tulevaa. Kenen seurassa sinä vietät eniten aikaasi? Millaisia ovat nämä peilisi omaan elämääsi? Olemme kaikki samaa energiaa ja opin tuntemaan, että jos vellon murheissani ja negatiivisissa ajatuksissa vedän puoleeni sitä samaa. Vetovoiman laki toimii, joten on tärkeää ajatella hyvää ja pitää elinpiirinsä positiivisena. Ajatusten voiman lisäksi yhteys omiin tunteisiin ja kehoon on tärkeää. Sitä kautta opit tuntemaan intohimosi, sisäisen palosi sinulle merkitykselliseen tekemiseen. Kun sen löydät, olet elämäsi aarteen äärellä. Intohimo on sydämestä käsin tapahtuva tunne, jota teet riemuiten ja väsymättä, koska rakastat sitä. Se on jotakin, mitä mahdollisesti olet aina halunnut jossain määrin tehdä ja mistä puhut palavasti myös muille ihmisille. Itselläni elämäni tärkeät päätökset ja valinnat olen tehnyt sydämestä käsin, intuitiota kuunnellen. Ne ovat olleet elämäni suunnan valintoja, joita en ole koskaan katunut. Sydämen yhteyden vahvistumista, luovuutta ja läsnäoloa voi harjoittaa helposti vaikkapa viettämällä aikaa luonnossa.
Ratkaisu onnelliseen elämään on nykyhetkessä eläminen. Meillä ei ole menneisyyttä. Meillä ei ole tulevaisuutta. Meillä on vain tämä hetki. Meillä ei ole myöskään huolia ja ongelmia, kun elämme nykyhetkessä. Huolet tulevat peloista, jotka ovat mielen harhaa. Valinta, elääkö rakkaudesta vai pelosta käsin on itselläni ollut suuri oivallus hyvään elämään. Kun heittäytyy rakkauden varaan ja luottaa, että elämä kantaa, on jatkuvassa rakkauden ja luottamuksen kehässä ja energioissa. Ulkopuoliset tapahtumat eivät sanele elämäni käsikirjoitusta. On tärkeää saada oma olemisen tila rakkauden, runsauden ja kiitollisuuden tilaan, jolloin vedän puoleeni hyviä asioita.
Minulle onnellisuus ja menestys tarkoittavat sisäistä menestystä, sydämen rauhaa ja luontoyhteyden vaalimista. Elämä on tässä ja nyt.
”Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä,
osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.”
–Tommy Tabermann (Maa, 1987)
Artikkelin kirjoittaja Vuokko Isokorpi on tamperelainen, maaseudun juuret omaava positiivinen ja innostuva oman elämänsä ”muutosagentti”, joka on rohkeasti siirtynyt pankkimaailmasta luontopoluille. Vuokko on äiti neljälle ihanalle lapselle ja hänen innostuksenkohteita ovat lempeä liikunta, läsnäolo, sydänyhteys, luonto voimauttajana, vapaaehtoistoiminta sekä eettiset arvot.
