Monesti elämänmuutos näyttää rohkealta, jos se tapahtuu nopeasti tai muutos on huomattava entiseen elämään nähden. Omaan elämänmuutokseeni liittyi isona osana epävarmuus ja ennakkoluulot. Mietin, miten määrittelisin oman rohkeuteni. Minulle on muutaman vuoden aikana sanottu monia kertoja, kuinka rohkea olen ollut tehdessäni elämästäni itseni näköisen. Joku vanha luokkakaveri tokaisi minulle ohimennen: ”Sähän teet nykyään ihan mitä huvittaa!” Nämä sanat jäivät mieleeni ja mietin vasta jälkeenpäin mitä luokkakaveri sanomallaan tarkoitti? Eikö hän tee niitä asioita, joista tykkää. Mikä määrittää hänen elämäänsä, työ, perhe, velvollisuudet vai kenties pankkilainat?
Epävarmuutta ja epäonnistumisia
Mietin myös, kuinka paljon tuossa sanonnassa oli mukana se, että luokkakaveri tietää minusta vain sen mitä lukee sosiaalisesta mediasta. Elämä saattaa näyttää helpolta ja asiat tapahtuvat kuin itsestään, jos ei tiedä kuinka paljon niiden takana on tehtyä työtä, pähkäilyä, epävarmuutta ja epäonnistumisia. Kuitenkin kaiken takana on rohkeus ja halu tehdä itselleen mieluisia asioita. Minun elämäni tärkeitä asioita.
Rohkeasti ”Ei”
Itselleni rohkeus on ollut sitä, etten enää mene vanhojen kaavojen mukaan. Opettelen uusia asioita, etsin jatkuvasti uusia tapoja tehdä asioita ja valitsen itselleni sopivia asioita. Joka päivä olen valinnan edessä monta kertaa. Joka päivä tehty pieni teko vie jo vuodessa asioita paljon eteenpäin. Olen oppinut sanomaan rohkeasti ”Ei” asioihin, jotka eivät sovi elämääni. Haluanko tuhlata aikani johonkin tyhjänpäiväiseen vai valitsenko tehdä jotakin itseäni kiinnostavaa. Minulle valinta on helppo.
Heitä keppi ilmaan
Valintojen tekeminen on helpompaa, jos on määritellyt itselleen suunnan mihin on menossa. Heitä keppi ilmaan ja lähde sen osoittamaan suuntaan. Jos tiedät mihin olet menossa, päädyt väkisinkin oikealle tielle. Se mistä lähdet ei määrittele sitä mihin menet. Muutos itsessään on aina pelottavaa. Siksi kannattaa tehdä muutoksesta hidas ja ottaa askel kerrallaan, nauttia matkalla olosta.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Olen vasta matkalla
Julkaisin viime vuoden lopulla esikoisrunokirjani. Moni ystävistä on sanonut, että sen julkaisu oli rohkeaa ja samaa olen kuullut muistakin julkaistuista teksteistäni. Monien mielestä asia on päätöksessä, kun kirja on valmis. Itse näen asian toisin. Minä näen, että olen matkalla ja nyt on päätettävä mitä teen tuolla kirjalla, johon olen kirjoittanut tekstejä ja ottanut kuvia yli kahden vuoden ajan.
Mitä teen sillä mitä minulla on
Voin jättää kirjan oman onnensa nojaan ja antaa sen olla. Voin esittää kirjan runoja eri tilaisuuksissa tai ottaa niitä osaksi joitain muita taideprojekteja. Voin tehdä kirjan runoista kortteja tai tauluja, tai voin pyytää ystävää säveltämään jostakin runostani laulun. Vaihtoehtoja on paljon. Kaikki nämä asiat ovat minulle uusia ja joudun opettelemaan taas uusia asioita.
Kuka sitten, jos en minä?
Minua on pyydetty esittämään runojani julkisesti ja tämä pelottaa minua, enhän ole koskaan esiintynyt missään. Jos kuitenkin haluan antaa runoilleni elämän ja kulkea yhdessä kirjani kanssa tästä eteenpäin, on minun poistuttava omalta mukavuusalueeltani ja tehtävä se. Jos en itse usko pystyväni siihen, kuka sitten? Olenko tarpeeksi rohkea?
Nauti matkasta
Muutama kuukausi kirjan ilmestymisen jälkeen esitin runojani taidenäyttelyiden avajaisissa. Kyselyitä runojeni esittämiseen eri tilaisuuksissa olen saanut jo useita ja pikkuhiljaa olen alkanut nauttia runojeni lukemisesta. Toivon, että tästä tulee tapa ja voin vastata ”Kyllä” jokaiseen pyyntöön esittää runojani.
Siivet
Olin uskonut unelmiini,
heittänyt epäilyksen nurkkaan.
Elin päivä kerrallaan,
Sain tuulta siipieni alle.
Välillä ei tuullut,
kuljin pitkin metsäteitä,
katselin ihmeissäni
muurahaisten temppeleitä.
