Tuo pelko… Se joka on se syvä, suuri mörkö niin usean sisimmässä. Se suuri pelko, joka on yleisin pelko ihmisellä. Tuo pelko on nimeltään hylätyksi tulemisen pelko.
Hylätyksi tulemisen pelko muodostui hyvin varhain
Tätä pelkoa olen kantanut jo ihan siitä lähtien kun olin äitini kohdussa. Regressioterapian yhteydessä näin itseni äitini kohdussa ja tunsin jo silloin äitini energiat, masennuksen ja sen maailman mihin olen tulossa eikä se tuntunut hyvältä. Päätin kohdussa että tuonne maailmaan minä en halua syntyä, se on liian pelottava. Mutta niin minä synnyin ja aloin saamaan kokemuksia kuinka minua ei nähty eikä kuultu, kuinka jäin yksin, kuinka erilainen olin kuin jokainen perheenjäseneni. Kuinka minut hylättiin emotionaalisella tasolla.
Hylätyksi tulemisen kipu on hallinnut koko elämääni. On todella raskasta pelätä milloin menettää toiset ihmiset. On hyvin raskasta hakea toisilta ihmisiltä arvostusta ja rakkautta, varsinkin sellaisilta ihmisiltä, joilta sitä ei edes saa, jotka ovat saavuttamattomissa.
Koen, että on ollut hyvin tärkeää päästä juurisyyn lähteelle, mitä hylätyksi tulemisen pelon takana on, mistä se oikein syntyy, miksi se pelottaa niin kamalasti, jos joku ihminen jättääkin minut tai ei rakasta minua, tai ei pidä minusta.
Kokemuksemme ovat muokanneet käyttäytymistämme
Kuinka valtavasti ihmiset ovat jo lapsuudessa kokeneet kaikenlaista hylkäämistä ja torjutuksi tulemista. Kuinka nämä kokemukset, jotka ovat tapahtuneet jo kauan sitten, saavat silti niin ison merkityksen ja laajuuden vielä tässäkin hetkessä, vaikka noista tapahtuneista olisi vaikka jo 30-50 vuotta. Edelleen se pieni lapsi sisällä saa huutamaan kauhusta ja pelosta, kun näkee merkkejä siitä, että joku ihminen on lähdössä pois luota, tai ei rakasta, tai on menettämässä työpaikan tai saa vain kokemuksen ettei tule kuulluksi ja nähdyksi.
Sinussa aktivoituu joku osa, jonka kautta toimit edelleen. Ohjelmasi saa sinut toimimaan sillä tavalla miten toimit pienenä lapsena, tämä ohjelma on hyvin alitajuinen, ja siihen on vaikea saada yhteyttä, tai ymmärtää miksi mulla on näin paha olla edelleen tänäkin päivänä. Miksi en vaan uskalla toteuttaa unelmiani? Miksi ihmissuhteeni ei toimi? Mikä ihme minua rajoittaa? Miksi en koe turvaa enkä luottamusta elämään, en luota että elämä kantaa minua?
Näin minullakin kävi, toimin omasta ohjelmastani käsin. Tämä valtava pelko sai minut lamaantumaan, tai luulin että se on vain pelkoa ja riittämättömyyttä ja arvottomuutta, mutta sitten aloinkin pääsemään sen taakse mitä hylätyksi tulemisen pelkoni takana on. Miksi en kestä jos minut jätetään? Mikä osa, emootio minussa aktivoituu. Tajusin, että se on häpeä.
Hylätyksi tulemisen pelko sai voimansa häpeästä
Häpeä on hyvin kokonaisvaltainen tunne, tunne joka saa lamaantumaan. Tunne, joka täyttää jokaisen osan tuskasta. Tämä tunne sai minut kokemaan olemaan vääränlainen ihminen. Häpeäni oli hyvin piilossa pitkään, koska se on kaikista matalinvärähteisin tunne, ja siihen on kaikista vaikein saada yhteyttä ja tunnistaa sitä, se helposti sekoittuu muihin emootioihin. Ymmärsin vihdoin että vuosia sitten masennukseni suuri syy oli tässä häpeän tunteessani, kokemuksessani. Ja ne kokemukset, kun en kokenut olevani yhteydessä itseeni enkä todellisiin tunteisiini, niihin hetkiin kun en tuntenut mitään… tunsin vain uupumusta, pelkoa, turtumusta, lamaannusta. Ne hetket kun tuntui ettei millään ole väliä.
Kun sain yhteyden häpeääni, koin suuren vapautuksen tunteen. Totta kai aluksi, kun suostuin vihdoin kokemaan täydesti häpeän, se tuntui musertavalta ja hirveältä. Ei ole helppo kokea kokemusta että olen täysin vääränlainen ihminen, ja olen tehnyt vääränlaisia valintoja ja tekoja. Häpeä itseä kohtaan, häpeä omia sanoja, tekoja, ihan kaikkea kohtaan. Tämä hetki aloitti vapautumiseni syvemmällä tasolla kuin koskaan ennen. Annoin vihdoinkin rakkautta ja valoa tälle osalle itelleni, joka ei sitä aiemmin ollut saanut. Olin sille läsnä, se osa vihdoin tuli kuulluksi ja nähdyksi.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Häpeä piti minua otteessaan
Se, että koin pelkoa että minut jätetään tai ettei minua rakasteta, tai koin itseni riittämättömäksi, näiden alla oli häpeä, ja kun pääsin yhteyteen tämän kanssa, oivalsin että jos minut jätettäisiin, häpeän tunne aktivoitui minussa niin voimakkaasti, että pakenin kaikin keinoin tätä tunnetta ja kokemusta, tein kaikkeni ettei se tunne minussa tulisi esiin. Olisin mielummin vaikka huonossa suhteessa tai tekisin kaikkeni muiden eteen, autan, miellytän mutta kunhan en tunne häpeää, eli koe olevan vääränlainen ja kokisi siihen liittyvää syvää yksinäisyyden tunnetta ja sitä hylätyksi tulemisen kipua.
Häpeän tunne on syntynyt minussa lapsena monesta syystä, mutta ennenkaikkea siksi että kun äitini ja isäni torjui minut uudestaan ja uudestaan emotionaalisella tasolla, niin aloin kokemaan häpeää itseni kohtaan, luulin että vika on minussa, vika on minun kehossani, ylipäätään vika on minussa kun en saa sitä rakkautta mitä tarvitsen, enkä saa sitä huomiota ja syliä mitä tarvitsen. En oppinut, että ilonikaan olisi niin tervetullut, olin lapsena jo innokas puhumaan ja iloitsemaan kaikesta. Tämäkin osa tukahdutettiin minusta.
Ymmärrys toi muutoksen elämääni
Olin niin onnellinen kun vihdoin ymmärsin itseäni paremmin, vihdoin pääsin syvien traumojeni ja haavojeni äärelle. Tämä mahdollisti minulle opetella aidompaa rakkautta itseäni kohtaan. Tuntui, että tämä hetki mahdollisti minulle myös yhteyden omaan voimaani ja siihen, että aloin katsomaan myös ulkomaailmaa eri tavalla. Tämä mahdollisti sen, että ei mennyt kuin pari kuukautta, niin lopetin suhteeni narsistin kanssa. Lopetin pelkäämästä hylkäämistä, koska tajusin etten minä ole arvoton ja huono ihminen, en ole edes sitä koskaan ollutkaan vaikka mitä minulle olisi menneisyydessä tapahtunut.
Minähän en suostunut enää häpeämään itseäni! Ja en suostu pelkäämään mitä minusta puhutaan, tai jos joku ei pidä minusta, tai mitä tahansa tapahtuu ulkopuolellani! Koska voin vaikuttaa ainoastaan itseeni ja omiin kokemuksiini. Päätin opetella jokainen hetki tuntemaan että minä olen rakastettu ja rakastettava, tapahtuisi mitä tahansa. Ja tämä on tärkein päätökseni jokainen hetki tästä eteenpäin.
Artikkelin kirjoittajan Kaisa-Liisa Aholan intohimona on kulkea elämää sydäntänsä kuunnellen. Lähellä sydäntä on kirjoittaminen, joka voimaannuttaa sekä parantaa. Kaisa-Liisa haluaakin auttaa sekä inspiroida muita oman tarinansa ja oivallustensa kautta. Luova tanssi ja luonnossa oleminen kuuluvat myös vahvasti hänen elämäänsä. Kaisa-Liisa on käynyt suuren elämänmuutoksen lävitse ja oppinut matkalla syvää viisautta sekä löytänyt oman voimansa.
