Olen lukenut monista suurista guruista jotka odottavat seuraajiltaan täydellistä omistautumista aatteelle, tähän usein sisältyy myös seuraajan mahdollinen omaisuus tai ainakin osa siitä. Mutta kuka tai mikä hyvä henkinen opettaja oikein on?
Onko henkinen opettaja aina oikeassa?
Vuosia sitten eräs amerikkalainen henkinen opettaja järjesti Norjassa henkisen seminaarin, jonne lähdimme ystävieni kanssa omalla autolla. Seminaari ja koko matka sinne oli upea kokemus, vapaa-aikana nautimme ystävieni kanssa alkoholia ja vähän ”törttöilimme”. Henkisellä opettajalla ei riittänyt tässä kohtaa ymmärrystä eikä anteeksiantoa vaan hän lopetti kommunikoinnin kanssani ja poisti minut koko sähköpostilistaltaan.
Olen nähnyt tv:stä dokumentin Deepak Choprasta, jossa hänen poikansa ihmettelee isänsä saamaa gurun mainetta. Kotona Chopra on aivan tavallinen mies. Chopra saattaa ilmoittaa perheelleen menevänsä meditoimaan ja sulkeutuu huoneeseen. Poika sanoi että ensin hän räplää älypuhelintaan ja sitten kuorsaa täysillä.
Mikä tekee opettajasta henkisen?
Kuka on hyvä henkinen opettaja, mikä hänestä tekee hyvän ja henkisen? Itse asiassa, täytyykö opettajan yleensä olla henkinen? Itse ajattelen että henkisen opettajan olisi hyvä olla käynyt itse läpi asiat joita hän opettaa, siis oppinut itse, ettei opeta pelkän kirjatiedon perusteella. Joka tapauksessa, henkinen opettaja on myös itse ihminen ja vaikka hänen elämäntehtävänsä onkin opettaa toisia, hän oppii myös itse koko ajan.
Henkisellä opettajallakin on oma elämänpolkunsa, jota hänen on tarkoitus seurata. Siihen kuuluvat tietyt asiat ja oppiläksyt, ihan niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Jos joku on oppinut jotakin hienoa ja mahtavaa, jolla voi auttaa toisia helpottamaan omaa elämäänsä, totta kai sellainen tulee jakaa kaikille muillekin. Muun muassa sellainen on henkinen opettaja. Olen varma, että näitä hienoja ja mahtavia asioita löytyy hyvinkin monelta ihmiseltä.
Kumpi on parempi, henkiseksi itsensä laskeva henkilö, jonka sydämessä on kylmyyttä ja kovuutta toisia kohtaan, joka ylentää itsensä kun on jo itse niin pitkällä henkisellä tiellä ja tuomitsee muita? Vaiko sellainen ihminen, joka nauttii elämästä ja sen iloista, pitää hauskaa, mutta joka pystyy tuntemaan myötätuntoa toisten kärsimystä kohtaan ja hyväksymään toiset sellaisina kun he ovat. Useimmissa meissä, myös itsessäni, taistelevat nämä molemmat voimat.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Minun henkiset opettajani
Oma äitini on mielestäni ollut minun paras ja suurin henkinen opettajani. Olen selvinnyt voittajana vaikean lapsuuden aiheuttamista traumaattisista asioista. Myös tyttäreni osasi jo hyvin pienenä kysyä että ”Mikä äiti sua nyt oikeesti vaivaa?”, kun tiuskin hänelle jostakin. Muistan entisiä miesystäviäni, joista löysin monenlaisia ”vikoja”, sittemmin huomasin että nuo samat viat olivat myös minussa itsessäni.
Myös omat eläimeni ovat opettaneet minulle suuria ja tärkeitä asioita. Hevoseni on ovat opettaneet minua olemaan rohkea ja koko ajan olemaan läsnä siinä hetkessä missä olemme. Ennen kaikkea ne ovat opettaneet minua rakastamaan niitä ilman ehtoja ja olemaan kiitollinen siitä että ne ovat minun elämässäni. Sanat eivät riitä kertomaan siitä rakkaudesta ja kiitollisuudesta, jota tunnen niitä kohtaan ja siitä mitä ne ovat minulle antaneet vuosien varrella.
Kissani ovat opettaneet minua vain olemaan, olen oppinut antamaan itselle yhä useammin ja useammin luvan vain olla eikä tehdä yhtään mitään. Pienet, hauskat ja suloiset koirani ovat opettaneet minua nauramaan ja tuntemaan iloa siitä mitä minulla on. Naurun avulla jaksaa taas monta vaikeaakin tilannetta eteenpäin.
Kaikkien ihmisten ei tarvitse julistautua henkisiksi opettajiksi eikä pitää seminaareja vaan me ihmiset olemme kaikki toinen toisillemme henkisiä opettajia. Oppimista tapahtuu koko ajan, aivan arkielämässä, läheisten ihmisten, tuttujen ihmisten ja tuntemattomienkin ihmisten kautta. Tunteet ovat merkkejä tunnistamista ja käsittelyä vaativista asioista. Mitä enemmän joku toinen saa sinut ärsyyntymään, sitä suurempi ongelma sinulla on itsesi kanssa. Sen myöntäminen ja peiliin katsominen vaativat rohkeutta, mutta se kannattaa. Rehellisyys itseä kohtaan on vapauteen vievä tie.
Artikkelin kirjoittaja Terttu Saksala on Elämäntaidon valmentaja ja hän haluaa tukea ja opastaa muitakin löytämään oman polkunsa, seisomaan vahvana ja suorassa omissa saappaissaan.
