Elina eli pitkään elämäänsä kuin näkymättömän painon alla. Hänen isäsuhteensa oli vaikea ja lapsesta asti hän oli yrittänyt ansaita hyväksyntää – pyrkinyt olemaan parempi, mukautuvampi, riittävämpi. Isän kuolema vuonna 2006 romahdutti hänen maailmansa tavalla, jota hän ei osannut ennakoida.
Kun muutaman vuoden kuluttua Elina aloitti työelämän, löysi hän itsensä jälleen toistamasta tuttua kaavaa: jos hän vain yrittäisi kovemmin ja antaisi enemmän, niin ehkä kaikki ongelmat katoaisivat.
Vuonna 2009 Elina aloitti valmennuskoulutuksen toivoen saavansa lisää työkaluja työhönsä, jotta hän voisi kehittää taitojaan ja tulla paremmaksi ammatissaan. Hän kuitenkaan ei tiennyt, että tuo koulutus sysäisi hänet matkalle, joka muuttaisi koko hänen elämänsä, sillä matka johdatti hänet kohtaamaan itsensä.
Aluksi Elina koki, että hän oli saavuttanut jonkinlaisen valmiuden. Hän ajatteli olevansa valmis kohtaamaan maailman uudella tavalla, mutta todellisuus iski nopeasti. Hän tajusi, että hänen tietonsa ja taitonsa olivat vain pintaraapaisuja, laastareita syvien haavojen päällä. Hän halusi ymmärtää enemmän, mennä syvemmälle, löytää juurisyyt eikä vain käsitellä niiden seurauksia.
Vuonna 2015 hänen elämäänsä tuli The Journey -menetelmä, joka oli kuin avain lukittuun oveen. Hän ymmärsi, että oli kantanut mukanaan uhriutumisen taakkaa – tarinoita, joissa syytti isäänsä elämänsä haasteista. Hän havahtui siihen, ettei isä enää ollut estämässä häntä elämästä. Isä oli poissa, mutta Elinan mielessä tämä oli yhä esteenä. Tuo oivallus oli käänteentekevä: entä jos este ei ollutkaan isä, vaan hänen oma tapansa katsoa maailmaa?
Tunteiden hyväksyminen ja kohtaaminen vapautti
Muutos ei ollut helppo. Hän koki yksinäisyyttä, pelkoa ja epävarmuutta, kun tuttu ja turvallinen uhriutuminen mureni hänen ympäriltään. Monet vanhat ihmissuhteet eivät enää tuntuneet omilta ja uudet kiinnostuksen kohteet veivät häntä suuntiin, joita muut eivät aina ymmärtäneet. Hän oli uuden äärellä, eikä paluuta entiseen ollut.
Kaikesta kivusta huolimatta vaikeiden asioiden käsittelystä seurasi syvää rauhaa, iloa ja rakkautta, joita hän ei ollut aiemmin tiennyt mahdolliseksi. Hän huomasi kykynsä kohdata elämänsä haasteet uudella tavalla – ei enää ulkopuolisia syyllistäen, vaan ottamalla vastuun omasta kokemuksestaan. Hän ei enää vältellyt kipua, vaan kulki sen läpi.
Elina oppi, että uhriutumisesta luopuminen ei tarkoittanut tunteiden tukahduttamista, vaan niiden hyväksymistä ja kohtaamista. Hän ymmärsi, että vastuunotto ei ollut raskas taakka, vaan portti vapauteen. Ja mitä enemmän hän uskalsi katsoa itseään rehellisesti, sitä enemmän maailma hänen ympärillään avautui. Hänen elämänsä ei enää ollut pelkkä selviytymistaistelu – siitä tuli tutkimusmatka täynnä syviä oivalluksia ja ihmeitä.
Tänä päivänä Elina seisoo vahvana omassa voimassaan. Hän tietää, että elämä ei ole hallittavissa, mutta siihen voi suhtautua uteliaasti ja avoimesti. Hän tietää, että jokainen hetki tarjoaa mahdollisuuden valita: jäädäkö vanhoihin tarinoihin vai astuako eteenpäin, vapauteen.
Henkinen hyvinvointi luo pohjan tasapainoiselle elämälle
Henkinen hyvinvointi on yksi tärkeimmistä tekijöistä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, toteaa tunneterapeutti Elina Jaatinen. Se vaikuttaa suoraan niin fyysiseen terveyteen, ihmissuhteisiin kuin elämässä tehtyihin valintoihinkin. Usein keskitymme ulkoisiin tavoitteisiin ja unohdamme henkisen hyvinvoinnin merkityksen. Kun emme käsittele tunteitamme ja ajatuksiamme, ne saattavat tiedostamattomasti vaikuttaa käyttäytymiseemme, mikä voi johtaa stressiin, uupumukseen ja elämänhallinnan haasteisiin.
Kun alamme tietoisesti vahvistaa henkistä hyvinvointiamme, huomaamme sen positiivisen vaikutuksen koko elämäämme. Itsetuntemus kasvaa ja opimme tunnistamaan sekä hyväksymään omia tunteitamme ja ajatuksiamme. Tämä auttaa meitä vapautumaan haitallisista toimintamalleista ja tekemään tietoisempia valintoja, jotka tukevat hyvinvointiamme.
Henkinen hyvinvointi ei tarkoita vain positiivista ajattelua, vaan myös kykyä kohdata elämän haasteet rakentavasti. Kun ymmärrämme itseämme paremmin, voimme myös syventää ihmissuhteitamme ja elää aidompaa, omannäköistä elämää. Se luo kestävän perustan fyysiselle terveydelle, työn merkityksellisyydelle ja elämän tasapainolle.
Tietoisuus auttaa muuttamaan vanhat kaavat
Tietoisuus itsestä ja omasta sisäisestä maailmasta on yksi suurimmista lahjoista, jonka ihminen voi itselleen antaa. Se on avain syvempään ymmärrykseen siitä, miksi toimimme niin kuin toimimme, mistä uskomuksemme ja toimintamallimme kumpuavat ja miten ne vaikuttavat elämäämme. Kun tulemme tietoisiksi omista ajatus- ja tunnemalleistamme, voimme alkaa kyseenalaistaa niitä ja muuttaa niitä sellaisiksi, jotka tukevat hyvinvointiamme ja kasvua. Tämä prosessi ei ole aina helppo – se voi vaatia rohkeutta kohdata vaikeita tunteita ja vanhoja haavoja – mutta se on myös vapauttavaa ja voimaannuttavaa.
Tietoisuuden kasvu ei kosketa vain yksilöä itseään, vaan sen vaikutus ulottuu laajemmallekin. Kun ihminen tekee tietoista työtä itsensä kanssa, hän vaikuttaa myös ympärillään oleviin ihmisiin. Periytyneet uskomukset ja ylisukupolviset traumat voivat siirtyä eteenpäin, ellei niitä käsitellä tietoisesti. Mutta tietoisuuden lisääntyessä syntyy mahdollisuus katkaista vanhoja kaavoja ja luoda terveempiä toimintamalleja tuleville sukupolville. Se, että ihminen uskaltaa kohdata omat sisäiset haasteensa ja alkaa muokata niitä, voi olla yksi voimakkaimmista tavoista edistää kollektiivista hyvinvointia.
Tietoiseksi tuleminen ei tarkoita vain haasteiden ja kipukohtien tarkastelua, vaan se on myös matka kohti omaa autenttista itseä. Kun ihminen oppii tuntemaan itsensä, hän voi elää aidommin, vapaampana ulkopuolisista odotuksista ja rajoittavista uskomuksista. Tietoisuus tuo mukanaan myös syvemmän yhteyden elämään, muihin ihmisiin ja koko olemassaoloon. Se on polku, joka voi avata ovia uudenlaiseen tapaan olla ja kokea maailmaa – tavalla, joka tukee sekä yksilön omaa hyvinvointia että ympäröivää yhteisöä.
Tuntemattoman pelko – suurin este muutoksen tiellä
Muutos tuntuu usein vaikealta ja jopa pelottavalta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että olemme tottuneet tietynlaisiin tunteisiin – jopa niihin, jotka eivät tee meille hyvää. Tutut tunteet luovat turvallisuudentunnetta ja vaikka haluaisimme voida paremmin, muutos voi herättää voimakkaita vastareaktioita.
Kun lähdemme kohti muutosta, mielemme aktivoituu ja alkaa tuottaa ajatuksia, jotka saattavat estää meitä etenemästä. Se yrittää suojella meitä uudelta ja tuntemattomalta. Saatamme huomata ajattelevamme: ”Mitä jos epäonnistun?”, ”Entä jos muut eivät hyväksy minua tämän muutoksen jälkeen?” tai jopa ”En ansaitse voida paremmin.” Nämä eivät kuitenkaan ole totuuksia, vaan syvälle juurtuneita uskomuksia, jotka ovat muovautuneet elämämme aikana kokemusten ja opittujen mallien pohjalta. Silti ne tuntuvat todellisilta, koska olemme kantaneet niitä mukanamme pitkään.
Toinen muutoksen haaste on tunteiden kohtaaminen. Monilla meistä on ollut tapana vältellä vaikeita tunteita, joten niiden nouseminen pintaan voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Muutoksen myötä esille saattaa nousta myös täysin uusia tunnekokemuksia, jotka voivat yllättää meidät voimakkuudellaan. Esimerkiksi onnellisuus ja sisäinen rauha voivat olla pelottavia, jos niitä ei ole aikaisemmin saanut tai uskaltanut kokea. Jos ihminen on elänyt kaaoksen keskellä ja jatkuvassa varuillaan olossa, ajatus seesteisestä elämästä voi tuntua uhkaavalta, koska se on niin vierasta.
Kaikki tämä voi saada meidät pysymään tutussa ja turvallisessa, vaikka tiedämme, ettei se tee meille hyvää. Vanhoista toimintamalleista irrottautuminen voi tuntua siltä kuin astuisi tuntemattomaan maastoon ilman karttaa. Tämä on täysin luonnollista. Mielemme pitää kiinni siitä, mikä on tuttua, mutta samalla se voi pitää meidät kiinni sellaisessa elämässä, joka ei tue hyvinvointiamme.
Todellisuudessa yksikään tunne ei ole vaarallinen – ne vain tarvitsevat tilan tulla kohdatuksi. Kun opimme hyväksymään ja käsittelemään tunteitamme, voimme astua rohkeammin muutokseen ja vapautua rajoittavista uskomuksista. Muutos ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii aikaa, lempeyttä ja harjoittelua. Kun uskallamme kohdata omat pelkomme ja vanhat uskomuksemme, alamme nähdä, että muutos ei ole uhka – vaan mahdollisuus elää aidompaa ja vapaampaa elämää.
Auttamisen halu kuljetti polulle, josta löytyi avain sisäiseen vapauteen
Elina ei alun perin lähtenyt tutkimaan itseään, koska koki siihen erityistä tarvetta – hänen ensisijainen motiivinsa oli auttaa muita. Hän ajatteli, että itsensä kehittäminen tarkoittaisi sitä, että hän voisi antaa enemmän muille. Mutta matkan varrella hän ymmärsi, että todellinen kasvu ei voinut tapahtua ilman syvällistä itsetutkiskelua. Ensimmäistä kertaa hän alkoi katsoa itseään rehellisesti, kohdata omia haavojaan ja ymmärtää, miten syvällä tietyt uskomukset ja käyttäytymismallit todella olivat. Hänelle avautui täysin uudenlainen polku, jota hän ei ollut osannut odottaa – polku, joka ei pelkästään valmistaisi häntä tukemaan muita, vaan myös auttaisi häntä itseään voimaan paremmin.
Hänen matkansa syveni entisestään, kun hän alkoi hahmottaa, kuinka paljon menneisyyden kokemukset vaikuttivat ihmisen nykyhetkeen. Hän oppi ymmärtämään, ettei kukaan synny ilkeäksi, kylmäksi tai itseään tuhoavaksi – jokaisen taustalla on tarina, haavoja ja käsittelemättömiä tunteita. Elina ajatteli usein omaa isäänsä. Lapsena hän ei voinut käsittää, miksi isä toimi niin kuin toimi, mutta vuosien varrella, omien syvien prosessiensa myötä, hän alkoi nähdä asiat uudessa valossa. Hän ymmärsi, että isän käytöksen taustalla oli valtava kärsimys, jota tämä ei osannut kohdata. Se ei tarkoittanut, että teot olivat oikeutettuja, mutta se avasi Elinalle uuden näkökulman – miten suuri merkitys ihmisellä itsellään on siinä, millaista elämää hän päättää elää.
Tämä oivallus vei Elinan vielä syvemmälle oman kasvunsa polulle. Hän alkoi ymmärtää, että menneisyyden ei tarvitse määrittää ihmisen tulevaisuutta. Vaikka joku olisi elänyt sukupolvien taakan tai perheensä traagisten kokemusten varjossa, siitä voi vapautua. Ihminen voi ottaa vastuun omasta elämästään ja alkaa muuttaa sisäistä maailmaansa, mikä lopulta vaikuttaa myös ulkoiseen todellisuuteen. Tämä oivallus sytytti hänessä vahvan palon auttaa muita – ei vain siksi, että hän halusi antaa eteenpäin oppimaansa, vaan siksi, että hän näki, mitä kaikkea oli mahdollista saavuttaa, kun ihminen uskaltautuu kohtaamaan itsensä rehellisesti.
Elina uskoo, että jos ihmiset ymmärtäisivät, kuinka paljon he voivat vaikuttaa omaan sisäiseen maailmaansa, maailma olisi täysin erilainen. Meidät on usein ohjelmoitu uskomaan, että olemme vain menneisyytemme tulosta ja että tietyt haavat kulkevat mukanamme koko elämän ajan. Mutta näin ei tarvitse olla. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta se, miten siihen suhtautuu ja miten sitä kantaa mukanaan, on täysin omissa käsissä. Ja kun yksilöt alkavat muuttaa omaa tietoisuuttaan, myös perheet, yhteisöt ja kokonaiset kansakunnat voivat muuttua.
Tämä oivallus on Elinan työn ydin. Hän haluaa jakaa kaiken oppimansa niille, jotka ovat valmiita ottamaan vastuun omasta elämästään ja kulkemaan kohti vapaampaa, aidompaa ja rakastavampaa olemassaoloa. Tämä matka ei ole helppo, eikä se koskaan lopu – mutta se on matka, joka voi muuttaa kaiken.
Elina Jaatista haastatteli Andy Hopi.
Elina Jaatinen | Elä täyttä elämää kaikissa sen väreissä
Henkinen hyvinvointi vaikuttaa siihen, miten koemme arjen, kohtaamme haasteet ja rakennamme ihmissuhteita. Kun ihminen voi henkisesti hyvin, hän on energisempi, luovempi ja kykenevämpi tekemään päätöksiä, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan.
Tunneterapeutti Elina Jaatinen on omistautunut auttamaan ihmisiä saavuttamaan syvällisiä sisäisiä muutoksia ja elämään täyttä elämää kaikissa sen väreissä. Hän auttaa ihmisiä löytämään oman voimansa ja vapautumaan esteistä sisäisen vapauden sekä kukoistuksen edessä.
TÄYSII 2025 -seminaarin puheessaan Elina tarjoaa sinulle mahdollisuuden muutokseen, valaen rohkeutta kasvuun, aitouteen sekä omaan voimaasi astumiseen. Hänen lähestymistapansa on lämmin sekä määrätietoinen ja hän johdattaa sinut lempeästi tunteidesi äärelle. Raskaista tunteista vapautuminen luo tilaa ja antaa uudenlaista energiaa ja rohkeutta kulkea kohti aidosti itsesi näköistä elämää.
