Läsnäolo on vallan hieno olotila. Sitä kuvataan joissain henkisissä opuksissa sellaisena tilana, jossa kokee syvää autuutta ja iloa sekä rakkautta koko maailmankaikkeutta kohtaan tai peräti ykseyttä sen kanssa. Ehdottoman tavoittelemisen arvoinen tila siis! Tässä tekstissä pohdin, mitkä ovat ensiaskeleet läsnäoloon.
Ensiaskeleet läsnäoloon
On erilaisia tekniikoita, joiden avulla läsnäolotaitoaan voi harjoittaa. Meditaatio on niistä yksi tunnetuimpia. Viime aikoina se on pompahdellut mediassa esiin tavanomaista tiuhempaan ja moni lienee aiheesta kiinnostunut ellei peräti yrittänyt.
Odotukset läsnäolon saavuttamisen suhteen ovat korkealla, mutta ensimmäisten kertojen meditaatiokokeiluilla ei välttämättä tunnu olevan mitään vaikutusta. Moni turhautuu ja jättää touhun sikseen. Se on varsin ymmärrettävä reaktio maailmassa, jossa vallitsee kaikki-mulle-heti-nyt -mentaliteetti.
Oikotietä onneen tuskin on ja ensimmäisten läsnäolon pilkahdusten kokeminen voi olla kuukausien tai jopa vuosien treenin takana. On kuitenkin muutamia seikkoja, joiden tunteminen tekee läsnäoloharjoittelusta helpompaa. Ainakin itse olen kokenut ne hyödylliseksi ja toivon että niistä on apua muillekin.
Hiljaa hyvä tulee
Aloita vaikkapa tavoitteen asettamisesta itsellesi sopivaksi. Jos olet kärsimätön suorittajatyyppi ja meditaation suhteen täysin noviisi, voi jo viiden minuutin aloillaan istuminen olla selkään taputtelun arvoinen suoritus.
Kokeile vaikka heti!
Kärsivällisyys ja mahdollisen hitaan kehityksen hyväksyminen on näissä touhuissa valttia. Onnittele itseäsi siitä, että olet järjestänyt itsellesi meditaatiohetken. Eikä sillä ole niin väliä, vaikka ajatukset yhtenään päässä ravaisivatkin. Se on ihan luonnollista.
Kun rupeat saamaan itsesi kiinni ajattelusta, sekin on jo juhlan paikka. Ajatuksia voi koettaa sysiä lempeästi sivummalle ja siirtää keskittymisensä mieluummin vaikka aisteihin. Miltä nyt tuntuu? Hengitätkö lainkaan?
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Fiilistele ja ota rennosti
Hetken aistiminen ja fiilistely on mielestäni yksi tehokkaimpia keinoja päästä kiinni läsnäoloon, vaikkei meditoisikaan. Sitä voi tehdä vaikka bussipysäkillä odotellessa, pyörän selässä tai vaikka vihanneksia tai halkoja pilkkoessa.
Rentoutumisestakin on apua, jos siihen pystyy. Anna kehollesi lupa veltostua, niin mielen on helpompi seurata perässä. Aloita rentouttamalla joku tietty ruumiinosa, kuten niska tai varvas. Jonain päivänä voit käydä koko kehosi läpi rentouttamalla osan kerrallaan.
Jossain vaiheessa saatat huomata mielesi käyneen tilassa, jossa ajatuksia ei ole. Hetki lienee ohikiitävän lyhyt, mutta ehdottomasti kiitollisuuden arvoinen. Olet varmasti kokenut vastaavanlaisia hetkiä jo aiemminkin elämässäsi, esimerkiksi silloin kun aivot narikassa tuijotat kaukaisuuteen. Osaat kyllä!
Tiedostaminen ja hyväksyntä
Mindfulness-meditaatiosuuntauksen yhteydessä puhutaan tietoisesta hyväksyvästä läsnäolosta. Kun muistaa lisätä läsnäolotavoitteeseensa nuo kaksi muuta sanaa, on jo paljon pitemmällä.
Ensin voi lähteä tavoittelemaan tietoisuutta eli yksinkertaisesti sitä, että kiinnittää huomiota itseensä. Niin olotilaan, aistimuksiin, tunteisiin kuin ajatuksiinkin. Huomaatko hengittäväsi? Myös ympäristönsä voi tiedostaa – miltä se kuulostaa, näyttää, haisee ja tuntuu?
Minusta tietoisena oleminen tuntuu siltä kuin tarkkailisi itseään ja tilannetta jotenkin sen yläpuolelta.
Seuraavaksi tulee tiedostettujen asioiden hyväksyntä. Ne nyt vain on otettava vastaan sellaisina kuin ne ovat tässä hetkessä. Seuraavassa hetkessä voi olla jotain muuta, mutta sillä ei tarvitse päätään vaivata. Senkun vain olet ja annat olla. Kaikki on ok.
Kuulostaa helpolta, mutta voi vietävä sentään kun tätäkin on saanut treenata. Jatketaan harjoituksia.
Kun olet saanut vähän tatsia näihin hommiin, ryhdyt varmaankin vaivaamaan päätäsi sillä, mitä se läsnäolo oikeastaan on ja miltä sen pitäisi tuntua.
Artikkelin kirjoittaja Noora Korppi on tunnevalmentaja, tietotekniikan diplomi-insinööri sekä fantasiamaailmoista, metsäseikkailuista ja progemetallista syttyvä laulaja-lauluntekijä.
