Viime aikoina on ollut jotenkin omituisen vaikeaa. Oma olotila ja tunteet ovat olleet voittopuolisesti kehnoja. Ja se on luonnollisesti heijastunut useammallekin elämän osa-alueelle. Kirjoittaminen ei suju eikä ihmissuhteet ja työssäkin on jotain tahmeutta. Sitä voisi kuvailla, että palaset ei nyt jotenkin vaan loksahtele paikoilleen, kuten yleensä. Joku on pois sijoiltaan. Tai että soitin on epävireessä.
Epätäydellisyyden hyväksyminen
Vaikeus voi johtua siitä, että syntymäpäiväni on lähestymässä. Ennen syntymäpäivää elämässä on irtipäästämisen jakso, jolloin on tarkoitus siivota omasta elämästään pois asioita, jotka ovat toimittaneet tehtävänsä. Tai sitten kyse on jostain muusta. Eikä sillä väliä. Tällä vaikealla jaksolla on minulle kuitenkin lahja annettavanaan ja se lahja on hyväksyminen. Elämän epätäydellisyyden hyväksyminen. Oman itseni epätäydellisyyden hyväksyminen. Se, että on ihan ok, että tuntuu, että ei ole ok.
Elämä ei ole koskaan täydellistä inhimillisestä näkökulmasta katsottuna. Jumalallisesta näkökulmasta katsottuna elämä on aina täydellistä. Ja tässä välissä me ihmiset elämme elämäämme, tasapainoillen epätäydellisyyden ja täydellisyyden välillä, kokemuksemme asettuessa jonnekin näiden välimaastoon. Joskus koemme suurempaa nautinnollista täydellisyyden tunnetta, joskus enemmänkin turhauttavaa epätäydellisyyttä.
Tässä epätäydellisyyden kokemuksen tilassa päätin tarttua kynään ja kokeilla, syntyykö tästä tilasta käsin mitään hedelmällistä. Yksi turhautumiseni syistä on ollut se, että että haluaisin kovasti kirjoittaa, koska nautin siitä, mutta tekstiä ei vaan ole tullut, vaikka kiinnostavia aiheita pyörii mielessä useita.
Apuna enneagrammi
Olen viime aikoina tutustunut persoonallisuusenneagrammi-tyyppiini, mikä onkin todella mielenkiintoista ja avartavaa puuhaa. Enneagrammi tarjoaa työkaluja omaan henkiseen kasvuun. Sen avulla selkeytyy oma tapa reagoida stressissä ja sen kautta löytyy jokaiselle tyypille erilaiset keinot tasapainottaa omaa persoonallisuuttaan. Kaikkea ei enneagrammi-tulkinnassa käydä läpi kertarysäyksellä vaan asioita avataan vähin erin, kerros kerrokselta. Oma aikansa menee ensin oman tyypin selvittämiseen.
Lukieassani oman tyyppini (nro 1 eli idealistinen uudistaja) suosituksia henkisen kasvun tueksi, välitön kokemukseni oli: ”Tämä on täsmälääke ja balsamia haavoilleni!” Kuinka huojentavaa ja ihanaa luettavaa se olikaan. Sen mukaan minun tulisi mm. opetella rentoutumaan ja pääsemään käsiksi tunteisiini. Ja pyrkiä eroon täydellisyyden tavoittelusta. Kyllä! Olen samaa mieltä ja oli hyvä, että se tuli esille tämän enneagrammi-tyyppi-tulkinnan yhteydessä, koska nyt saatan jopa uskoa sen ja sitä kautta muuttaa tapaani toimia ja suhtautua asioihin.
Täydellisyys ja epätäydellisyys on tullut vastaani viime aikoina usealta eri suunnalta. En usko, että se on sattumaa. Minua koulitaan yhä suurempaan epätäydellisyyden hyväksymiseen, mikä onkin erittäin tervetullutta vuosia (vuosikymmeniä?) jatkuneen täydellisyyden tavoittelun parantamiseksi itsessäni. Voin kertoa, että siihen kuluu ihan hirveästi energiaa ja aikaa. Jossain sanottiin, että ”täydellisyys on valmiin vihollinen (tai vastakohta)”. En muista tarkkaan kuinka se meni, mutta ajatus oli tuo ja osuva ajatus olikin.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Kiitollisuus
Nyt kun olen päässyt siihen pisteeseen, että olen hyväksynyt nykyisen elämäni ja itseni epätäydellisyyden, mietinkin mitä olisi hyvä tehdä seuraavaksi. Millä pääsen eteenpäin ja mihin suuntaan haluan mennä. En nyt ainakaan halua lisätä epätäydellisyyden kokemustani. Tässä nykyisessä hyväksymisen tasossa on jo venytetty rajojani ihan riittävästi. Haluan kohentaa asioitani ja siinä samassa intuitio antoikin mieleeni sanan ”kiitollisuus”. Ponnahduslauta asioiden nykyisen tilan kohentamiseen löytyy kiitollisuuden kokemuksesta.
Laadin siis listan asioista, joista olen kiitollinen nykyisessä elämässäni. Lista on aivan valtavan pitkä ja tässä on muutama asia listani kärkipäästä. Tämän mukaan neljä tärkeintä asiaa elämässäni liittyy ihmissuhteisiin. Allekirjoitan ajatuksen siitä, että ihmisen onnellisuus riippuu hänen ihmissuhteidensa laadusta.
Olen kiitollinen:
Mistä sinä olet kiitollinen nykyisessä elämässäsi? Kirjoita lista niistä kaikista ja vietä muutama minuutti vain tuntien kiitollisuutta nykyistä elämääsi kohtaan. Kiitollisuuden tunteminen on kuin voiteluainetta onnellisuuden ja ihanien asioiden virtaamiselle elämääsi. Se vauhdittaa niiden ilmestymistä luoksesi.
Mitä haluat saavuttaa?
Kiitollisuuden tuntemisen jälkeen on aivan erinomainen hetki pohtia mitä elämältä toivoisit seuraavaksi. Miten asiat voisivat olla paremmin? Miten sinä haluaisit asioiden olevan? Kirjoita lista toiveistasi. Älä ole vaatimaton listaa laatiessasi vaan anna mielikuvituksen lentää. Ole yksityiskohtainen toiveissasi.
Kun listasi on valmis, pidä toiveesi kirkkaina mielessäsi, usko niihin ja ole avoin ottamaan ideoita vastaan niiden toteuttamiseksi. Tee oma osuutesi toiveiden toteutumiseksi ja luota intuitiosi ohjaukseen. Muuten päästä irti toiveiden aikataulusta ja toteutumisesta. Ne toteutuvat – jos toteutuvat – jumallisen aikataulun ja suunnitelman mukaan, jota me emme aina ymmärrä. Joskus toiveet saattavat toteutua myös hieman eri muodossa kuin alunperin ajattelit.
Usko ja luota elämään ja mahdollisuuksiisi.
Kaikki on mahdollista!
Katso myös Täysii-seminaarin perustaja Andy Hopin tekemä videohaastattelu Tuuliasta.