Uusi ystävä
Olen vierailulla Lahdessa, vanhassa kotikaupungissani ja odotan uutta ystävääni saapuvaksi terassille, mihin olemme sopineet tapaamisen. Olen itse tullut paikalle ajoissa, katselen ohikulkevia ihmisiä ja fiilistelen lämmintä kesäkuun iltaa. Ystäväni laittaa viestin, että myöhästyy hiukan sovitusta ajasta. Rauhoittelen, ettei minulla ole kiire mihinkään, olenhan varannut tapaamiseen koko loppuillan. Olemme ystäväni kanssa tavanneet kasvotusten vain kerran aiemmin Jyväskylän avoimen yliopiston luennolla muutamia kuukausia aiemmin. Silloin oli talvi. Tuon tapaamisen jälkeen olemme tehneet yliopiston etätehtäviä samassa ryhmässä ja antaneet toisillemme palautetta kirjoittamistamme teksteistä. Lukiessa toisen kirjoittamaa tekstiä tulee helposti tunne, kuin tuntisi kirjoittajan ja saa jonkinlaisen mielikuvan ihmisestä ja mahdollisesti hänen arvomaailmastaan. Näin minullekin oli käynyt. Kohta näkisin, oliko mielikuvani ystävästäni oikea.
Jotakin aivan uutta
Muistelen kuinka olin muutamia vuosia sitten ison elämänmuutokseni alkumyllerryksessä ja hukassa itseni kanssa. Kuuntelin Täysii-seminaarin puheita netistä ja kuulin sattumalta, että seminaariin etsitään taustatiimiä. Laitoin hakemuksen menemään vaikken edes tiennyt varmasti mihin olin hakemassa. Pääsin tiimiin ja tiimissä minulle ehdotettiin artikkelien kirjoittamista sivustolle. Aluksi kieltäydyin mutta asia jäi vaivaamaan minua. Hetken asiaa mietittyäni päätin lähteä omalta mukavuusalueeltani ja kirjoitin artikkelin elämänmuutoksestani. Jännitti ja pelotti jättää niin henkilökohtainen teksti julkaistavaksi ja toisaalta jännityksellä myös odotti minkälaista palautetta teksti saisi. Tekstin julkaisun jälkeen sain artikkelista hyvää palautetta ja rohkenin kirjoittaa muutaman muunkin artikkelin. En silloin ymmärtänyt miten paljon tuo kirjoitusten julkaisu antaisi minulle tulevina vuosina.
Ystäviä matkalta
Täysii-tiimiimme oli tullut uusi jäsen. Olin lukenut hänen artikkeleitaan netistä ja laittanut merkille, että meillä on monelta osin hyvin samankaltainen elämänkatsomus. Hän oli myös lukenut minun julkaistuja tekstejäni tietämättäni. Kun tapasimme ensi kerran tiimipalaverissa, olimme odottaneet tapaamista kumpikin tahoillamme. Ystävyys alkoi heti ja tuon viikonlopun aikana puhuimme paljon kirjoittamisesta ja elämästä yleensä. Olin löytänyt itselleni ihmisen, joka puhuu samaa kieltä kanssani. Ystäväni opiskelee Jyväskylän avoimessa yliopistossa kirjoittamista ja hän suositteli minulle kirjoittamisen opintoja. En aiemmin edes tiennyt, että kirjoittamista voi opiskella yliopistossa. Muutama kuukausi tapaamisen jälkeen hain opiskelemaan, vaikka olinkin hyvin epävarma pääsystäni.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Yksi asia johtaa toiseen
Ensimmäinen artikkelini julkaistiin kaksi ja puoli vuotta sitten ja sen merkitys minulle tänä päivänä on valtava joka elämänalueella. Jos en olisi julkaissut artikkelia Täysii-sivustolla, en olisi saanut mahdollisuutta kirjoittaa kolumnia Uusi-Savo lehteen, enkä olisi kirjoittanut ja julkaissut runokirjaani. Olisin luultavasti tavannut Täysii-tiimin uuden jäsenen, mutta en ole varma olisinko saanut hänestä ystävän, joka suositteli minulle kirjoittamisen opintoja. En olisi nyt opiskelemassa kirjoittamista, enkä olisi käynyt runo-illoissa kuuntelemassa runoja ja tavannut muita runoilijoita. Runojani ei olisi ollut elävöittämässä taidenäyttelyitäni, enkä haaveilisi toisen kirjan kirjoittamisesta.
Missä olisin, jos en olisi tässä?
Jos en olisi kirjoittanut ja julkaissut ensimmäistä artikkeliani, en luultavasti olisi nyt tässä terassilla vanhassa kotikaupungissani odottamassa uutta ystävääni saapuvaksi viettämään kanssani iltaa. Missä olisin? Olisinko sittenkin tässä? Olisinko tavannut ystäväni jotakin muuta kautta, jostakin muusta syystä? Ehkä. Toisaalta sillä ei ole väliä. Väliä on vain sillä, että uskalsin ottaa vastaan annetun mahdollisuuden ja nauttia matkasta. Kuinka hyvä onkaan olla juuri tässä.