Miten paljon helpompaa olisi ollut, jos olisin jo 30 vuotta sitten ymmärtänyt, että ensin teekkariksi ryhtyminen ja sen jälkeen diplomi-insinööriksi valmistunut oli kohdallani epäonnistunut valinta. Myös kahden avioeron kokeneena olen miettinyt, miten epäonnistuneita valintoja olenkaan tullut tehneeksi.
Reilu parikymmentä vuotta sitten kompastuin toisen ihmisen jalkoihin ja otin betonilattialle kaatuessani epäonnistuneesti vastaan oikean käden kyynärpäällä. Siitä seurasi pirstaleinen luunmurtuma ja pysyvä kyynärpäävamma. Epäonnistuin myös itseni kuuntelemisessa ja omien rajojeni pitämisessä, kun juoksin kelpaamisen oravanpyörässä lähes puoli vuosisataa, kunnes uuvuin niin, että fysiikkakin alkoi pettää.
Mikä surkuteltava oman elämänsä tumpeloitsija, vai mitä? Vai onko sittenkään niin? Se riippuu siitä, mistä näkökulmasta haluat elämääsi katsoa.
Tottahan se on, että elämässä olisi päässyt hurjan paljon helpommalla, jos olisi osannut valita toisin. Vaan ei. Teet kullakin hetkellä valintasi sen hetkisen parhaan tietämyksesi mukaan. Ei kukaan tietoisesti ja tahallaan valitse väärin.
Onnistumiset tuottavat iloa, mutta kauanko onnistumisista jaksaisi iloita, jos yhtään epäonnistumista ei sattuisi väliin? Tunnistaisiko silloin onnistumisen onnistumiseksi? Elämästä tulisi nopeasti hyvin merkityksetöntä. Mikään ei tuntuisi miltään.
Epäonnistuneet valinnat ja raskaat kokemukset opettavat onnistumisia enemmän. Jos et koskaan epäonnistuisi, vaan aina onnistuisit eli osaisit jo kaiken, mitä silloin jäisi jäljelle? Olisiko elämässä enää mitään tavoiteltavaa? Jos saavuttaisit jokaisen tavoitteen pinnistelemättä, osaisitko iloita siitä? Epäonnistumiset ovat elämän suola.
Toisinaan voi tuntua siltä, että mieluummin ottaisi helpomman elämän ja vähän vähemmän oppeja. ”Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa”, on kulunut ilmaus. Se pitää kuitenkin paikkansa.
Karuinkin kokemus opettaa vähintään yhden asian. Se opettaa, että tällaisestakin sinä selviät. Oletko aivan varma, että haluaisit pitää itseäsi heikompana ja kyvyttömämpänä kuin todellisuudessa olet? Miksi haluaisit mitätöidä ja väheksyä itseäsi?
Epäonnistuminen opettaa vähintäänkin, miten ei kannata toimia. Jos haluat kieltää oman epäonnistumisesi, kiellät myös sen, mitä siitä voit oppia.
Selvisit tällä tavalla toimimalla tämän yhden kerran. Eikö kannata olla kiitollinen siitä opista, ettet tee samalla tavoin seuraavalla kerralla? Seuraavalla kerralla selviytymismahdollisuudet saattavat olla huonommat.
Kiitollisuus tekee ihmisen onnelliseksi. Jos et olisi kokenut kaikkea sitä, mitä olet käynyt läpi, osaisitko yhtä paljon arvostaa kaikkea, mitä sinulla nyt on, jos elämäsi olisi ollut helpompaa ja toisenlaista? Jos olisit ilman epäonnistumisia saanut sen kaiken, mitä sinulla tänään on, olisit tänään todennäköisesti onnettomampi. Olisitko valmis luopumaan myös näistä kiitollisuuden, onnen ja ilon aiheistasi?
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Epätäydellisen ihmisen seurassa on miellyttävämpää olla
Millaista on olla täydelliseltä ja virheettömältä tuntuvan ihmisen seurassa? Hänen virheettömyytensä vuoksi tunnet luultavasti itsessäsi huonommuutta ja riittämättömyyttä, koska olet tietoinen omista epätäydellisyyksistäsi, vai mitä? Alat luultavasti epäillä, kelpaatko hänelle sellaisena kuin olet.
Sinunkaan epäonnistumisesi eivät vähennä arvoasi ihmisenä. Päinvastoin. Jos osaat ottaa opiksi epäonnistumisistasi, isot ja pienet sössimiset tekevät sinusta inhimillisen ja rakastettavan.
Kun hyväksyt epätäydellisyyden itsessäsi, pystyt hyväksymään epätäydellisyyden myös muissa ihmisissä. On lahja hyväksyä epätäydellisyys toisessa ihmisessä, sillä silloin hänkin tietää, että hän on riittävä sellaisena kuin on, etkä käännä hänelle selkääsi, jos hän jossakin epäonnistuu ja ehkä tarvitsee apua.
Pieni muistilista epäonnistumisen hetkelle:
- Anna itsellesi lupa mokata. Älä estä itseltäsi oppimisen iloa.
- Älä soimaa itseäsi. Miksi suotta pahentaisit tilannetta entisestään?
- Mieti, oliko epäonnistuminen oikeasti vakava. Kuoliko joku? Oliko joku hengenvaarassa?
- Mieti jokaisen epäonnistumisen tai raskaan kokemuksen kohdalla, mitä sinä opit.
- Muista, että opit vähintään sen, että olet vahvempi kuin luulit, koska tästäkin selvisit.
- Ole kiitollinen jokaisesta opetuksesta. Seuraavalla kerralla seuraamukset voivat olla vakavammat.
- Tee seuraavalla kerralla toisin. Epäonnistumisista oppiminen on avain menestykseen elämän jokaisella osa-alueella.
- Pyydä anteeksi, jos kohtelit toista väärin ja jos haluat seuraavalla kerralla toimia toisin.
- Muista antaa anteeksi myös itsellesi.
- Muista, että epäonnistumisesi tekevät sinusta rakastettavan ja inhimillisen.
- Anna itsellesi lupa epäonnistua myös jatkossa. Älä anna epäonnistumisen pelon näivettää elämääsi.
Ehkä epäonnistumista pitäisikin alkaa kutsua tavaksi havaita kokemuksen kautta, mitkä valinnat eivät ole parhaita valintoja ja miten ei kannata toimia. Sekin on tärkeää tietoa.
En muuten olisi uskonut, että tulee päivä, jolloin sanon olevani kiitollinen nivelreumastani. Olen oppinut, että minulla on vieläkin harjoiteltavaa itseni kuuntelemisessa. Viimeistään silloin, kun jokin nivel kipeytyy, havahdun siihen, että on syytä pysähtyä. Olen kiitollinen, että uupumus laukaisi kehossani mekanismin, joka tarvittaessa huutaa niin kovaa, että lopulta kuuntelen.
Mitä töpeksinnät ovat sinulle opettaneet?
P.S. Tavoitteena oli saada tämä kirjoitus kirjoitettua ja julkistettua kansainvälisenä epäonnistumisen päivänä, 13. lokakuuta, mutta epäonnistuin. Kukaan ei kuitenkaan kuollut siihen ja aihe on ajankohtainen muinakin päivinä.
Artikkelin kirjoittaja Mari Kuusisto on diplomi-insinöörin työt ikkunaentisöinnin kautta huojentavaan kirjoittamiseen vaihtanut kirjallisuusterapiaohjaaja ja luontoyhteysohjaaja. Marille on elämässä on tärkeää muistaa olla lempeä itseään kohtaan. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on myös paras palvelus, jonka läheisilleen voi tehdä.
