Mitä hektisempi elämä sen tärkeämpää on taito läsnäoloon. Kun kiire vie mennessään kaikki tärkeä usein unohtuu. Mikä saisi muistamaan myös kiireessä ja hektisyydessä sen olennaisen, hyvinvoinnin perustan? Vastaus on mielestäni erittäin yksinkertainen ja simppeli toteuttaa.
Kun sinulla on liian kiire: pysähdy. Kun sinulle on kiire palaveriin, viemään lasta tarhaan, töihin, kauppaan, mihin ikinä, pysähdy. Kaiken hektisyyden keskellä katso ympärillesi, hengitä syvään ja näe kaikki hyvä ympärilläsi. Kiire loppuu, aika pysähtyy hetkeksi. Kun pysähdyt saat ladattua itseesi hiukan voimavaroja, koet olevasi turvassa ja mikä parasta huomaat, että maailma ei kaatunutkaan. Kaikki ei sortunutkaan vaan päinvastoin sait ehkä hetkeen kiinni paremmin ja loppupäivä sujuu lempeämmissä energioissa. Näin käy ainakin itselleni joka kerta. Asiat menevät tärkeysjärjestykseen ja ”mukakiireeni” saavat perspektiiviä.
Kiire on usein ihmisen luoma illuusio. Tai siis se on aina ihmisen luoma illuusio. Hokemalla ”minulla on kiire” ”Kiire!”, ”Kiire!”, luomme vain sisäistä rauhattomuutta. Oikeasti maailmassa kaikki on hyvin ja asiat tapahtuvat aina juuri oikealla ajallaan. harva juttu on niin tärkeä, että siitä oikeasti kannattaisi stressata. Kiireen hokeminen vain saa meille entistä enemmän sen tunteen, että aika juoksee loppuun. Tuon mantran vaikutuspiirissä kiire jyllää ja meillä ei ole muka aikaa oikeasti tärkeisiin asioihin. Pysähtymiseen, toisten kuuntelemiseen, läsnäololle, leikille, ilolle ja rentoudelle.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Kiire on hölynpölyä. Läsnäolo on totta.
Kun kiireessä muistaa keskittyä juuri kuluvaan hetkeen, pysähtyä ihan tietoisesti, voikin huomata asioita jotka menisi kiireessä ohi. Nuo asiat on niitä jotka juuri luovat meille niitä arvokkaimpia kokemuksia; lapsen nauru, silmiin katsominen, kukkivat kukat, maahan leijaileva lumihiutale, lumen narina kenkien alla, heräävä luonto ympärillä…
Maailma on äärettömän kaunis paikka mutta kiireeseen vetoamalla unohdamme kaiken sen ja luomme stressiä itsellemme ja ympärillemme.
Katso lastasi, hänellä ei ole kiire, hän elää hetkessä. Hän on tullut opettamaan meille samaa. Ei ole lapsellisuutta iloita pienistä asioista, se on viisautta. Lapsellisuutta on usein se aikuisten koviin arvoihin perustuva maailma. On lapsellista luoda ongelmia ja meuhkata tyhjästä.
Kiire on sisäinen illuusio jonka voit kesyttää pysähtymällä ja hengittämällä. Laita silmät kiinni, näe silmissäsi jokin kaunis paikka. Hengitä syvään, tunne tuo paikka joka aistein kuin olisit oikeasti siellä. Ilmankosteus, äänet, tuoksut, värit, tuulenvire… Avaa silmäsi ja palaa tähän hetkeen. Pienen pysähtymisen jälkeen voit nähdä kuluvan hetken kauneuden uusin silmin. Näe mikä on totta ja luovu illuusiosta jota mieli luo. Jokainen hetki on tärkeä ja juuri nyt on oikea paikka olla tässä. Sinulla on aikaa ja asiat eivät ole oikeasti kiinni minuuteista. Palataan tosiasioihin ja unohdetaan lapselliset muka-kiire-hölynpölyt.
