”Miksi jotkut eivät jaksa työelämässä vaan hyytyvät kohtuuttoman aikaisin?”, Optimal Performancen toimitusjohtaja ja voimaharjoitteluvalmentaja Joni Jaakkola pohti TÄYSII 2013 -seminaarin puheessaan.
Joni vertaa työelämässä uupumista perämoottorilla varustetun soutuveneen kanssa ajamiseen kaislikossa. Aluksi kaikki sujuu hienosti, mutta sitten lumpeita ja kaislikkoa alkaa mennä potkurin ja akselin väliin. Painetaan vähän kaasua ja päästään taas vähän eteenpäin, kunnes kuitenkin lopulta moottori hyytyy ja yskähtää.
Samanlaiseen ilmiöön Joni törmää usein työssään. Hän kertoo, että heillä on valmennettavana paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet tämän ruohon joutumisen potkuriin, eivätkä heidän luokseen päädy edes kaikkein vaikeimmat tapaukset. Vaatii usein vuoden tai jopa kahden prosessin ennen kuin he ovat kunnolla takaisin työelämässä.
Puheessaan Joni aidosti myöntää olevansa tällä hetkellä henkisesti ja fyysisesti aivan loppu. ”Mun mielestä ihmiselon ei pitäisi olla sellaista, että pitäisi aamuisin suihkussa tehdä jotain henkisiä harjoituksia selvitäkseen päivästä, vaan elämän pitäisi olla mukavaa. Mulla meni tähän pisteeseen kolme ja puoli vuotta. Niin kauan olen hokenut itselleni, että onneksi ensi kuussa helpottaa. Mutta kun kuukausia on mennyt yli 40, vähän tyhmempikin alkaa kelailla, että mitä jos ei helpotakkaan”, hän pohtii.
”Ihmisellä voi olla kymmenen vuoden ajan olo, että helpotus on tuossa käsivarren mitan päässä. Ihan just, tää projekti, tää yksi juttu, kesälomalla helpottaa – mutta ei sitten koskaan helpottanutkaan”, hän jatkaa.
Hän myöntää itse astuneensa juuri tähän miinaan itse ja siksi halusi heti alkuun kertoa asiasta rehellisesti. ”Olen aina sanonut, että kaikki on mahdollista, jos on valmis maksamaan sen hinnan. Jokainen voi miettiä, onko vaikkapa yrityksen kasvu sen arvoista, että esimerkiksi terveys menee.”
”Jari Sarasvuo on sanonut, että ihmisillä on hassu tapa: tehdä töitä saadakseen rahaa niin kauan, että terveys menee. Sen jälkeen yritetään tehdä vaihtokauppaa toisin päin: Niin että nyt mun terveys meni, mutta mulla on rahaa, että voinko mä ostaa sen takaisin. Se ei enää onnistu tai ainakin se on aika kurjaa”, Joni sanoo.
Työstressi työelämässä johtuu heikkoudesta
Joni Jaakkola väittää työstressin johtuvan kehon ja mielen heikkoudesta. Hän myöntää sen olevan provosoivasti sanottu, mutta mielestään siinä on pointtinsa.
Joni sanoo, että ihmisen pitäisi selvitä pienestä määrästä henkistä ja fyysistä kuormaa. Hän heittää esimerkin, että jos kävelemään lähtiessä leposyke on kilometrin jälkeen 140, jossain on vikaa. Sama työelämässä: Jos neljän tunnin työpäivän jälkeen on ihan loppu, niin jossain on vikaa.
Kellä tahansa voi mennä ruohoa potkuriin. Hän kertoo Jari Sarasvuon sanoin, että ihan jokainen ihminen katkeaa ja murtuu, kun paine on riittävän kova tai sitä on riittävän pitkään.
”Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta saakka ja olen nyt 33. Tiedän, että mulla on kapasiteettia. Mutta on mennyt liian kauan viisarit punaisella. Välillä ne painuvat keltaiselle ja taas jaksetaan, mutta saman tien ne lävähtävät takaisin punaiselle.”
”Ei tarvitse kuin avata excel, niin on ihan puhki. Kun joku kysyy minulta sähköpostitse, voiko tulla kello yhdeksän maanantaiaamuna voidakseni tehdä sen treeniohjelman, luen sähköpostin mutta en jaksa vastata siihen. Ei tarvitsisi muuta kuin avata kalenteri, ja olen melkein varma, että siellä ois tyhjää, ja vastata ’joo sopii t. joni’, mutta en jaksa tehdä edes sitä.
On vaikea ymmärtää, miltä se uupumus tuntuu, ennen kuin sen on kokenut. Sitä välillä itseäkin naurattaa, että mun pitäisi kirjoittaa tähän neljätoista kirjainta enkä pysty siihen”, hän avautuu kuulijoilleen.
Joni listaa asioita, jotka johtavat kehon ja mielen epätasapainotiloihin. Yksi on tunteiden hallinnan puute: pienetkin vierailut epämukavuusalueelle tuntuvat ihan kohtuuttomilta. Se johtuu hänen mielestään siitä, että viisarit ovat olleet punaisella jo pitkään tai siitä, että henkinen ja fyysinen kapasiteetti ottaa vastaan ärsykkeitä on matala tai madaltunut.
Liian suuri allostaattinen kuorma tarkoittaa puolestaan kaikkea sitä stressin kuormaa, joka ihmiselle tulee. Esimerkkinä Joni mainitsee perfektionistit ja korkean tason urheilijat. Heitä joutuu jarruttelemaan koko ajan.
Kun kynttilä palaa molemmista päistä koko ajan ja vähän keskeltäkin, sitä jaksaa jonkin aikaa. Jossain kohtaa heillä viimeistään fysiologia antaa periksi, kun pää ei anna periksi.
”Eräänkin urheilijan äiti tuli sanomaan, että ’Hei tiesitkö sä, että meidän urheilija on voinut tosi huonosti, mutta se ei sano sitä sulle, koska kokee, että valittaminen siitä, että esim. selkä on kipeä tai ei jaksa, on jotain heikkojen piipitystä.’ Vaikka olen sanonut 15 kertaa, että anna tulla kaikki vaan, mun täytyy tietää mitä sulle kuuluu”, Joni kertoo.
Katso TÄYSII 2017 -seminaarin tallenteet VELOITUKSETTA! Puhujat: Aira Samulin, Ilkka Koppelomäki, Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Jutta & Juha Larm, Nina Rinne, Pasi Rautio, Petri Hiissa, Sanna Kämäräinen, Sanna Wikström, Sonja Kaunismäki, Tomi Kokko & Tony Dunderfelt.
Miten korjataan – keho vai mieli ensin?
Seuraavaksi Joni pohtii, mistä pitäisi lähteä liikkeelle, kun ihminen väsähtää? Raa’asta fysiologista, biokemiasta vai kenties nupista? Onko kaikki onnellisuus ja valaistuminen vain sitä, että neurotransmitterit naksahtavat tiettyyn asentoon? Voiko olla motivoitunut, jos nupissa neurotransmitterit eivät oikein pelitä? Vai lähteekö korjaaminen siitä, että aletaan miettiä elämänarvoja uusiksi?
Joni kertoo ”happotestanneensa” näitä kysymyksiä itseään viisaampien kanssa saamatta oikeata vastausta. ”Vai lähteekö parantuminen siitä, että kun menet vakavasti masentuneen luokse, jolla fysiologia ja nuppi ovat antaneet periksi, ja sanot ’Tsemii tsemii, kyllä se siitä, se on itsestä kiinni, pannaan tuosta Secretiä ja Anthony Robbinsia pyörimään’, lähteekö se siitä? Mä sanon että ei lähde. Mitä jos huollettaisiin molempia? Itseäni en ole huoltanut, siksi olen tässä pisteessä tänään”, Joni toteaa.
Fyysinen kasvu
Joni painottaa rakentavan liikunnan tärkeyttä ja kehottaa pyrkimään rohkeasti kasvattamaan voimatasoja ja lihasmassaa sekä optimoimaan rasvaprosenttia. Löytyy paljon tutkimusdataa siitä, että kun nämä ovat kunnossa, jaksaa paremmin.
”Se jos joku sanoo, että ei halua temmuta rautojen kanssa koska ei halua isoja lihaksia, on sama kuin sanoisi, että ei aja autolla, jos herää joku aamu Kimi Räikkösenä”, hän naurahtaa.
Rakentavan liikunnan lisäksi rakentava ravinto on toinen Jonin listaama tärkeä asia, kun ruohoa on päässyt potkuriin. ”Tämä on ihan hirveätä ’kuka pissaa pisimmälle’ -kisaa, mikä ravintoideologia tai suuntaus on paras. Todellisuus on kuitenkin se, että niillä on enemmän yhteistä kuin eroavaisuuksia. Sitten siitä 10:stä tai 20%:sta väännetään aamusta iltaan.”
”Kokeile, mikä sulle toimii, mene sillä kuukausi pari ja sitten istu alas ja mieti, voisitko tehdä niin vielä viiden vuoden päästäkin? Jos sulla on tiistaina tunne, että tulisi jo viikonloppu, että saan taas syödä, niin se ei ole sun juttu.”
”Terveellisen safkan valmistamiseen ei mene kauheasti aikaa, se on simppeliä! Pihvi ja porkkana maksavat vaan vähän enemmän, jos on tottunut Saarioisen jarrulaikkaan”.
Kolmanneksi Joni listaa vielä palauttavan levon tärkeyden: tarvitaan 7-8 tuntia yöunta palautumiseen. Hän kertoo, miten yöunen laatua on mahdollista mitata, ja kertoo esimerkkinä Firstbeat-analyysistä, joka mittaa kolmen päivän ajan kehon toimintoja ja palautumista.
Henkinen kasvu
Mielenhallinnan vahvistamiseksi Joni ehdottaa NLP (Neuro Linguistic Programming) -kurssin käymistä. NLP-kurssilla opittavat asiat voi myös saada lukemalla riittävästi mielenhallinnasta tai kokemalla kenties jonkun traagisen jutun.
”Mutta seitsemän päivän NLP-pikakurssilla on mahdollista ymmärtää, miksi ihmiset tekee, mitä ne tekee; miksi ne sanoo, mitä ne sanoo; toimii, miten ne toimii.”
”Sitä kautta opit ehkä myös Eckart Tolle -tyyppisiä läsnäolon taitoja. Ihminenhän on harvoja eliöitä, joka voi saada rajuja fysiologisia reaktioita aikaan sillä, että ”kolmen viikon päästä on ehkä se palaveri, mihin tulee ehkä se ihminen, kun se kuitenkin kysyy sitä ja jos mä en vastaa oikein, niin silloin käy näin”. Voidaan kolme viikkoa olla ihan rikki jostain asiasta, mitä ei välttämättä edes tapahdu”, Joni havainnollistaa.
Myös kommunikaatiotaitojen kehittyminen on hänen mielestään tärkeä mielenhallinnan vahvistamisessa. ”Ei ole mitään hyötyä olla oikeassa työyhteisössä, jos se ei vastapuolessa aiheuta niitä toivottuja asioita”, hän tarkentaa.
Stressinhallinta on toinen alue, jonka Joni linkittää henkiseen kasvuun. Hän kertoi olleensa kuuntelemassa Mr. Sabolskya ja kertoo, että hänen mielestään kukaan muu tällä maapallolla ei tiedä stressistä yhtä paljon kuin hän.
Luennon päätteeksi Mr. Sabolskyltä kysyttiin kolme tärkeintä asiaa liittyen ihmisten stressinhallintaan. Ne olivat 1) Et voi säästää stressinhallintaa lomille ja viikonlopuille, se ei toimi. 2) Stressinhallintaa ei voi tehdä Elisan jonossa kukkasia piirrelleen ja universumijuttuja miettien, se ei toimi. 3) Stressinhallintaa ei voi harjoittaa keinoilla, joista et pidä.
Arvomaailma – mikä sinulle on tärkeintä?
Lopuksi Joni listaa arvomaailman tarkastelemisen osaksi prosessia, jolla ehkäistään ruohon menoa potkuriin. Hän korostaa, ettei halua olla mikään auktoriteetti sanomaan, mikä kenellekin on tärkeintä – onko se perhe, oma firma tai raha. Hän vain toivoo, että jokainen pysähtyisi ja kävisi oman arvomaailmansa lävitse.
Hän kertoi, että kun heille syntyi poika, hän tajusi, että muut asiat kuin hänen firmansa ovat hänelle tärkeimpiä. Jos tulisi joko-tai -tilanne, joko perhe tai firma, niin firma saisi lähteä.
Kun arvojärjestys on selvä, ei joudu muussa elämässä maksamaan niin kovaa hintaa, että menettää ne tärkeimmät asiat. Elämä helpottuu ja on helpompaa esimerkiksi kieltäytyä uusista projekteista ja pitää kalenteri tyhjänä jos tuntuu, ettei enää yhtään jaksa.
”En halua olla mun lapsen ylioppilasjuhlissa joku valokuva pöydällä siksi, koska nukahdin autonrattiin pitkän työviikon jälkeen. Sen takia alan downshiftaamaan mun työtä, tää antaa vastuuta muille, mun ei tarvi pitää lankoja käsissä kaikesta.”
”Toivon, että sä teet samoin ennen kuin on liian myöhäistä. Elämässä voi sattua sellaista, että ei voi palata sinne edelliseen checkpointtiin, kun tämä ei mennytkään niin hyvin”, Joni päättää puheensa.
Artikkelin kirjoittaja Johanna Härkönen on toinen Hyvän Elämän Koulun perustajista. Hänen intohimojaan ovat henkiseen kasvuun sekä kehon ja mielen hyvinvointiin liittyvät teemat, erityisen lähellä hänen sydäntään on energiahoitaminen.
